I love.... Muji

Sohossa kävellessäni kiinnitin huomiota useampien vastaantulijoiden käsissään kantamiin Mujin paperikasseihin. Mistä näppärästi päättelin, että jossain lähistöllä täytyy olla Mujin liike. Olin jo kovaa vauhtia matkalla Super Bowl -ruutujen ääreen, kun tajusin seisovani Mujin edessä.

Äkkiä sisään ja akryylirasioita vertailemaan. Amerikkalaiseen tapaan hyllyjä ei tarvinnut käydä itsekseen läpi ennen kuin ensimmäinen henkilökuntaan kuuluva hymyilevä olento tuli kysymään, josko voisi olla avuksi. Yes please - löysimme tarpeelliset korurasian osat yhdessä, myyjä kiikutti ne kassalle odottamaan, jos halusin vielä katsella jotain muuta ja minun tehtäväkseni jäi maksaminen. Heinäntekokaan ei ole niin helppoa kuin ostosten tekeminen New Yorkissa.

Kotona järjestin korut rasiaan melkein heti palattuani. Edes pieni pala järjestystä väliaikaisen kodin kaaokseen.

It is much easier to name those few brands/stores that we have in Helsinki as those in which we do not have the pleasure to get rid of our money. Muji falls into the latter category. But since New York has it all, I managed to find myself to Muji in Soho. I left the store carrying two acrylic boxes - one with a flip top - and three jewelry trays. I was so excited that I almost peed in my pants! The service was, again, excellent. My demanding job included choosing from the wide range of boxes and trays and to pay. Shopping in New York IS a piece of cake.

Ihanin ikinä vai sittenkin vain ihan kiva?

Luin jostain Kodin Kuvalehdestä Anna Perhon ajatuksia muodista ja ostamisesta viime huhtikuisena viikonloppuna pikkusiskon luona. Tämä lainaus puhutteli erityisesti: "Paras vinkkini on ostaa vähän, mutta sopivaa. Sellaista tavaraa, joka käy kaiken kanssa ja johon rakastut jo sovituskopissa. Jätä ihan kiva kauppaan ja osta vain ihanin ikinä." Siksi olenkin esittänyt itselleni sovituskopissa, peilin edessä tai viimeistään kassajonossa kysymyksen: onko tämä ihanin ikinä. Ihanin ikinä -ehdokkuutta olen myös testannut jättämällä asian ostamatta ja ottamalla tuumaustauon. Jos vielä päivien tai viikkojenkin päästä ajattelen jotain ihanuutta, se luultavasti on ihanin ikinä. Ihan kivat kun tuppaavat unohtumaan sillä sekunnilla, kun kävelee liikkeestä ulos - tai siirtyy seuraavaan nettikauppaan. Väitän, että yhtään ihan kiva -ostosta en ole tehnyt sen koommin.

Jos ihanin ikinä -kysymys ei nappaa tai tuo selvyyttä asiaan, voi itselleen esittää tämän Apartment Therapysta poimimani kysymyksen: ostanko tämän sitä elämää varten, jota parhaillaan elän (vai sitä, jollaista haluaisin elää). Tai ihan vaan raadollisesti: haluanko vai tarvitsenko tätä.

Näiden kolmen kysymyksen avulla aioin ylittää 15 muotiostosta koko vuodessa -haasteen maaliviivan loistavalla loppuajalla. Kuvissa viime kesänä ostamani nilkkaremmilliset Pura Lopezin avokkaat - tietysti ihanimmat ikinä, tarpeelliset ja ehkä sopivat siihen elämään, jota parhaillaan elän :-) Ihanaa viikonlopun alkua!

I have a newish rule for shopping: if it's 'nice' I leave it in the store, if it's 'the most wonderful ever' I take it to the cashier and then home. Should I not be able to decide between nice and the most wonderful ever I can always ask myself: am I buying this for the life I have right now (or for the life I want to have..) or do I want it or do I need it. These three questions have helped me so often when in doubt.  Now they're literally priceless after I made my 15 fashion item style resolution for 2015. With my new shopping rule, I will cross the finish line with flying colors. Fingers crossed, that is.

Pura Lopez shoes are from last summer and definitely fall into 'the most wonderful ever' category. I also needed them desperately - I think. But I'm sure that they're perfect for the life I have right now. 

For the red carpet, not the gray carpet

Sairastellessa ehtii hyvin tutkailla kaikki mahdolliset muotiraamatut. Kuten tällä viikolla remonttityömaalle jätetyn ja sieltä torstaina kotiin mukaan poimitun 525-sivuisen Harper's Bazaarin. Tai net-a-porter.comin The Editin, jossa ihastelin erityisesti näitä  kahta, joilla ei tietenkään ole mitään tekemistä tavallisen ihmisen arjessa. Jotenkin odotan ja toivon näkeväni tuon korsetin Academy Awardsin punaisella matolla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meidän aikaa. Sekin hyvä puoli sairiksessa, että voi valvoa yön katsomassa em. kemuja, kun ei tarvitse murehtia aikaista töihinlähtöä.

When you're sick you have all this time to check out all your fashion bibles. Like the March issue of Harper's Bazaar with the brilliant 'Jaws meets Rihanna' cover. Or The Edit (by net-a-porter.com). I'm expecting to see at least the corset on the red carpet of Academy Awards on very late Sunday night.

Ms Fivisto is pleased

Niinhän siinä kävi, että sähköpostiini saapui viesti Tiffanyltä, Mr Anselmolta, Benedictiltä. Olen aika ihastunut uuteen sukunimeeni - tästä lähtien olen ainakin aina New Yorkissa ollessani Ms Fivisto, ehkä myös joskus sinne ikävöidessäni. Iloista viikonlopun jatkoa!

This is what I call good customer relationship management. Mr Benedict Anselmo, Ms Fivisto was happy to shop at Tiffany & Co and will certainly be back next time she visits NYC.

Terveiset sairastuvasta - Styled by HUS

Olen ollut viime viikon perjantaista lähtien sairauslomalla. Silloin suoritettiin odotettua hankalammaksi osoittautunut operaatio vatsani alueella, mistä olisi nyt kahden viikon aikana tarkoitus toipua. Pientä takapakkia on tullut lämpöilyn/kuumeilun muodossa, mutta voi olla, että se liity operaatioon, vaan yskään, joka palasi kiusakseni takaisin. Tai ehkä minun ei olisi pitänyt vielä maanantaina lähteä etsimään uutta liesituuletinta. Nyt nappailen täällä kolme kertaa päivässä kourallisen särkylääkkeitä ja antibiootteja ja iltaisin isken jenkkakahvaan Klexane-piikin - vuoropäivin vasemmalle ja oikealle.  Kuumeiluun keksin keskiviikkoiltana hoitokeinon: kun kuumeen noususta kertovat muurahaiset alkoivat juosta pitkin sääriä, kaivoin esille silityslaudan ja -raudan ja silitin pyykkiä niin kauan, että vilumuurahaiset juoksivat lahkeista ties minne eivätkä enää palanneet. Tuolla konstilla kuume pysyi poissa vain sen illan, joten tänään varasin ajan lääkärille, josta kävelin apteekkiin toisen antibioottireseptin kanssa. Tuleva viikko siis napsitaan kolmesti päivässä kahta antibioottia ja siinä välissä maitohappobakteeria. Olen lievästi antibioottivastainen, mutta näin leikkauksen jälkeen syön kiltisti kaikki määrätyt lääkkeet. Voimien palauduttua on tarkoitus myös hieman kotiutua enemmän tähän väliaikaiseen kotiin järjestelemällä tavaroita paikalleen - tähän asti asunto on näyttänyt lähinnä teinien kesäleiriltä.

Asukuvat ovat sairaalasta - melkein kokovalkoinen asu vihreän lakanan päällä perjantaina ja lauantaiksi, sopivasti ystävänpäiväksi, asu vaihtui pinkiksi aamutakkia ja reisiä myöten.

I've been on a sick leave since last Friday due to a not-so-small operation in my stomach area. I spent Friday and most of Saturday in the hospital wearing these gorgeous outfits. On Saturday, Valentine's day, my dress and my robe were pink, not to mention half of my thighs. The lovely white  dress with hint of blue and white knee socks was my spring look on Friday. Thank god they did not give me this time the pink pajama - that's my most hated item of the HUS women's wear collection.

I heart NY

Näitä minä rakastin: pilvenpiirtäjiä, erityisesti Chrystler Buildingia, leveitä avenueita, keltaisia takseja, höyryä, Bryant Parkia, kaikkialla näkyviä tähtilippuja, ihmisten kohteliaisuutta ('Excuse me' kuului aina takaa, jos joku halusi ohi), hyvää asiakaspalvelua, Sohoa, Super Bowlia ja metrojunia. Ja sataa ja tuhatta muuta asiaa. New York - me tapaamme vielä!

Otsikon lainasin yhdestä Sinkkuelämää-sarjan jaksosta - olisikohan ollut neljännen kauden päätösjakso.

What can I say - I totally fell in love with New York.

3/15

Sunnuntaina oli New Yorkissa vihdoin melkein koko päivä aikaa ostoksille - varsinkin, kun päätin skipata ohjelmassa olleet kirkonmenot Harlemissa gospeleineen. Päättäväisenä askelsin sen sijaan jokaisen klassisen tyylilyylin pyhäkköön, legendaariseen Tiffany & Co:n lippulaivamyymälään Viidennen Avenuen ja 57. kadun kulmassa.

Kun kerroin budjettini katutasossa sijaisevassa myymäläkerroksessa, tämä ystävällinen asiakaspalvelija totesi herttaisesti, että juuri tuossa kerroksessa ei ole mitään hintahaitariini sopivaa, mutta että hissillä pääsisin liikkeen kolmanteen kerrokseen (Silver Floor), josta saattaisi löytyä jotakin kukkarolleni sopivaa. Mustassa puvussa, valkoisessa paidassa ja Tiffanyn turkoosissa solmiossa hississä päivystänyt herrasmies kyyditsi minut turvallisesti kaksi kerrosta ylemmäs, jossa minut huostaansa otti vanhempi, tyylikäs herrasmies, B. Anselmo. Alle neljänsadan dollarin hintaluokassa kullasta on turha Tiffanyllä haaveilla - kultakorujen hinnat alkavat noin 525 dollarista. Löysimme kuitenkin budjettiini mahtuvan klassisen Return to Tiffany -kaulakorun ketjuineen. Korun materiaali on ruusukultaa väriltään muistuttavaa Rubedo-metallia.

Palvelu oli niin huomaavaista, että liikkeestä takaisin Viidennelle Avenuelle poistuttuani en ollut ihan varma, olinko saanut ostoksestani kuittia tai olinko ylipäätään allekirjoittanut minkäänlaista maksuliparetta. Tämä ostotapahtumaan liittyvä ikävä hetki oli onnistuttu paketoimaan mukavaan jutusteluun niin, ettei siitä päässyt jäämään minkäänlaista muistikuvaa. Kyllä, kuitti löytyi lompakosta ja siinä vaiheessa muistin myös tempaisseeni allekirjoitukseni kaupan kuittiin. 

Sain tiskillä täytettäväkseni jonkinlaisen yhteystietolomakkeen sillä aikaa kun Sales Professional B. Anselmo paketoi ostokseni klassikkopussiin, rasiaan ja ostoskassiin. Olen melko varma, että kotiosoitteeseeni tai sähköpostiini saapuu ennen pitkään joku viehättävä viesti, jossa kiitetään käynnistä ja toivotaan, että olen nauttinut ostoksestani ja tietysti toivotetaan tervetulleeksi uudelleen. Vakuutan, että käynti Tiffany & Co:lla oli jokaisen siellä käyttämäni dollarin (353) ja sentin (84) arvoinen.

Naturally I had to go to Tiffany & Co. My NYC experience would have remained incomplete if I had not entered the legendary Tiffany flagship store on Fifth Avenue. When I stepped in I thought I had died and gone to heaven! It's just like Holly Golightly put it in the movie Breakfast at Tiffany's: "Calms me down right away. The quietness and the proud look of it. Nothing very bad could happen you there."

What I learned is that if you don't have at least a couple of hundreds of dollars to spend, be prepared to become turned down - friendly and politely.  With what I was willing could afford to spend the choice was quite narrow. With the help of Mr. B. Anselmo, Sales Professional, I managed to find myself a beautiful piece of jewelry, Return to Tiffany Heart Tag Pendant which did not take me into bankruptcy. Inspired by a design from 1969, the celebrated Return to Tiffany collection bears an inscription that reminds one that there's no place like Tiffany. Wearing it will always take me back to NYC and to Tiffany's. Money well spent!