Kun blogi viihdyttämisen sijaan ärsyttää

Olen äärimmäisen kyllästynyt suurimpaan osaan seuraamistani blogeista. Moni on pudonnut lukulistalta pois ärsytyskynnyksen ylityttyä lopullisesti. Ai että mikä niissä blogeissa sitten ärsyttää?

Ihan ensiksi: siis miksi yhdestä asusta pitää julkaista kolmesta seitsemään kuvaa? Eikö bloggaaja pysty valitsemaan mielestään parasta ja julkaisemaan vain sitä? Siis ketä kiinnostaa nähdä seitsemän melkein samanlaista kuvaa yhdessä postauksessa? Lähikuvat asun yksityiskohdista ovat asia erikseen, mutta hitto vieköön, editoikaa niitä kuvia vähemmäksi.

Kuviin liittyy myös toinen ärsytyksen aihe: suurikokoiset kuvat, jotka latautuvat hitaasti. Minulla ei ole aikaa jäädä odottamaan minuuteiksi kuvien latautumista. Next! Voisiko niitä kuvia siis hieman keventää ennen niiden sijoittamista postaukseen?

Videot. Siis jos haluaisin katsoa videoita, seuraisin varmaankin videoblogeja. Minä haluan nopealla silmäyksellä katsoa, mitä kiinnostavaa sanottavaa tai näytettävää bloggaajalla on, en katsoa pitkiä videojaarituksia. Tunnustan, että klikkasin kyllä suosikkiblogini ekan videon auki ja katsoin sen. Se oli ihan kiva, mutta se yksi riitti minulle. En taida olla mihinkään blogiin niin ihastunut, että käyttäisin sen seuraamiseen kerralla enemmän kuin 30 sekuntia - paitsi, jos kirjoittajalla on jotain todella mielenkiintoista sanottavaa tai näytettävää. Harvoin on.

Hoono soomi. Enkä tarkoita nyt mitään vieraskielisten kielikömmahdyksiä, vaan ihan supisuomalaisten kirjoittamia tekstejä, joissa pilkut ja muut välimerkit loistavat poissaolollaan (tai vaihtoehtoisesti jokaikinen lauseenvastikekin on erotettu pilkulla) ja yhdyssanat on yksi toisensa jälkeen kirjoitettu erikseen. Suomen kieli on vaikeaa ja pilkkusäännöt helvetistä, mutta edes sanojen yhteenkirjoituksen voisi helposti tarkistaa googlettamalla.

Liika kaupallisuus. Sanon blogille heippa siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua siltä, että vähintään joka toinen postaus on tehty Sokos-yhteistyön puitteissa, tai kun tyyliblogissa on ykskaks useampi postaus pyykinpesusta kera tietyn pesuainepullon. Tai entäpä se yksi skumppamerkki, jonka kuplat tulevat minulta jo korvista pelkkiä blogeja lukemalla. Sori mainostajat ja sori bloggaajat, peli on menetetty tämän lukijan osalta: kerran blogin kaupallisuuteen kyllästynyt lukijanne pysyy ikuisesti poissa.

Täydellinen ei tietysti ole kukaan, en minäkään blogeineni, enkä täydellisyyttä odotakaan. Siksi jätin sivupalkkiin muutaman blogihelmen, joille muiden ansioiden vuoksi annan anteeksi edellä mainittuja. Mutta haluaisin lisätä listalle lisää oikeasti hyviä, tyyli-, lifestyle- ja sisustusaiheisia blogeja, joten jos sinulla on sellaisista vinkkejä, kuulen niistä kommenttiboksissa enemmän kuin mielelläni.

Long story short: I'm sooooo fed up with most of the blogs I've been following. My biggest hate is multiple (almost identical) images of same outfit - makes me think that the blogger couldn't decide which image she liked the best and therefore published them all. Please: edit!! 

And what about the image size: I'm moving forward immediately if I need to wait more than three seconds to upload the images. Downsize your images, please.

There is a reason why I do not follow any video blogs. I want to see at a glance if the post interest me and then I can spend another 20 - 30 seconds reading it. To click a video post and listen to the blogger blabbering about something for more than a minute is not exactly my idea of entertainment.

One more reason to say farewell to a blog is when the blogger has sold her soul to advertisers. Yoghurts, porridges, detergents and - let me say - even too much champagne exposure in a style blog is a reason for me to move forward.

I'm not expecting any blog to be perfect and I accept that I don't belong to every blog's target group but I'd still want to follow some good ones. Any suggestions?

JK. Nukke on muuten vanhempieni tuliainen minulle Kanarialta noin vuonna -75. Pikkusisko sai samanlaisen punaisessa puvussa. Nuken nimi on Farita ja nimi on poimittu nuken selästä.

PS. The doll, Farita, is a souvenir from the Canarian Islands c. 1975. My little sister has a similar in red rompers. 

One more resolution

Nuorisotutkija ja sosiaalihistorioitsija Mikko Salasuo kertoi vuoden alkajaisiksi, että nykyihmiselle tyypillisesti uuden vuoden lupaukset liittyvät lähes poikkeuksetta omaan itseen ja/tai omaan kehoon. Ajattelin minäkin alun perin jotain sellaisia lupauksia, mutta uidaan nyt sitten vastavirtaan. Ei, en aio hunningolle, vaan lupaan vuonna 2015 pyrkiä parempaan taloudelliseen tilanteeseen kuluttamista vähentämällä ja säästämistä ja velanmaksua lisäämällä. Eli että tilillä olisi palkkapäivän aattona enemmänkin kuin euro ja sen pari Sentti-nimistä serkkua; että luottokortin limitti olisi kokonaan käytössä ja vähän rahaa olisi jäänyt sukanvarteenkin. Minulle, iloiselle ja huolettomalle rahan-käyttäjälle tuossa on tavoitetta kerrakseen.

Viime vuoden lupausten suhteen oli sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Olen säästänyt rahaa sekä sijoitusrahastoon että omalle kakkostililleni, joskin joskus joutunut jälkimmäiseltä lainaamaan. Yksi sisään, yksi ulos -periaate on myös toteutunut; ulos lienee lähtenyt enemmän tavaraa kuin sisään on tullut. Kymmentä prosenttia en kiertoon menneiden tavaroiden myynnistä ole hyväntekeväisyytteen laittanut, mutta mukavan summan kuitenkin - loput eivät valitettavasti menneet säästöön. 

Edellisvuodelta periytyneiden lupausten suhteen sama tahti jatkui viime vuonna: hengästynyt olen säännöllisesti, uusia farkkuja en ole ostanut syystä, etten olisi muka entisiin mahtunut (olen vain lakannut mahtumissyistä käyttämästä farkkuja), luomulinjalla on jatkettu ja maisemakin vaihtuivat:  Arabiemiraatteihin, Tallinnaan, Kyprokseen, Tukholmaan ja Tampereeseen.

My new year's resolution is to exercise self-discipline in terms of my own financial situation. I'm going to achieve a financial security by consuming less and saving more - and by paying debts. My goal is to have more than a few euros in my bank account right before payday and to have the whole credit limit available and maybe some (emergency) cash stashed under the mattress. For me, the happy and carefree spender, this is a HUGE challenge. 

Last year I did pretty good. Not perfect, but pretty good. I managed to save some money (though I had to lend to myself every now and then). One in, one out became one in, two out - hurray! I am ashamed to say that I did not donate 10 % to charity of all the money I got by selling my old stuff, but  I'd say that the sum was quite substantial. And I'm mortified to admit that the money was not set aside either. I know, shame on me...

Eternal love: Denim

Eilen ilmestynyt The Edit oli omistettu denimille. Tässä valikoidut palat, lisää linkistä. Löytyisiköhän NYC:stä farkkuflätsit vai peräti -avokkaat, ja jos löytyisi, käyttäisinkö yhden tämän vuoden jäljellä olevista neljästätoista muotihankinnasta niihin? 

Entäpä tämä farkkurotsi - very Chanel, vaikka onkin Missoni. Tämän laittaisin toimistoon - kuten nuo kengätkin.

Tämä Stella McCartneyn asu on ihan killeri. Tuon laivastonsinisen bleiserin lisäksi huomio kiinnittyy muotisuunnittelijan vasemmassa kädessä olevaan denimclutchiin: tahtoo. Hyvää viikonlopun alkua!

I just love denim! Denim pumps would be perfect for office, so would Missoni tweet jacket. And what about Stella McCartney - perfect role model and style icon for a modern business woman. All images from the latest issue of The Edit. Click and look for more awesome indigo and denim. Have a happy Friday!

1/15

Annoin itselleni täksi vuodeksi viidentoista muotiostoksen kiintiön ja käytin viidestätoista  optiosta ensimmäisen heti vuoden ensimmäisenä päivänä tilaamalla parin yön yli hankintaa harkittuani sen Chloén mustakivisen sormuksen. Sen, jonka olin elokuussa nähnyt Nathalie Schutermanilla Tukholmassa ja jonka mainitsin syksyn mahdollisissa muotihankinnoissani ja jonka jo siis ajattelin jäävän sittenkin hankkimatta. FedEx kuljetti sormuksen työpöydälleni torstaina ja se on täydellinen! Ehdottomasti mukaan New Yorkin matkalle loppukuusta - edustakoon se viileää eurooppalaista eleganssiani :-)

 

I'm allowing myself fifteen fashion item purchases this year - the whole year, and only fifteen. My first purchase was made on January 1st. There was 364 days and only fourteen items left! But this is something I've been wanting since August when I first saw it at Nathalie Schuterman in Stockholm: Chloé onyx ring. Yes, I thought it was sold out at Matchesfashion.com but it turned out that the next day it was not on sale anymore. But at nathalieschuterman.com it generously was. I slept a good night  or two on it and decided it was worth the investment. The ring arrived on Thursday, delivered by FedEx, and it will compliment all my New York outfits later this month.

1 H + KPH

Viimeistään viikkoa ennen joulua pidetty huoneistokatselmus lopetti huolettomuuden 26.1. alkavan putkisaneerauksen suhteen. Vuodenvaihteessa piti urakoitsijalle olla listattuna kaikki pienimmätkin yksityiskohdat laattoja, kalusteita, hanoja, listoja jne myöten. Olin ollut siihen asti aika lailla 'in denial' ja lykännyt parhaani mukaan noiden miettimistä. Vasta Kvikissä, juuri ennen joulua, innostuin koko projektista: hankalista rajoitteista huolimatta saimme suunniteltua todella kivan kalustekokonaisuuden pieneen kylppäriini siedettävin kustannuksin. Seinälaatoiksi kelpuutin urakkaan kuuluvat kiiltävän valkoiset isot vaakaladottavat laatat, mutta lattiaan haluan ranskalaista tunnelmaa, kun herrat urakoitsijat tyrmäsivät marokkolaislaatat liian suurikokoisina kaatoja ajatellen.

Kvikistä kotiuduttuani olin niin remppahönkää täynnä, että etsin netistä sopivat hanat sekä kylppäriin että keittiöön, sekä mallin mieluisesta jalkalistasta - ne nimittäin halusin vaihtoon remontin yhteydessä. Tarkoituksena oli vaihtaa vihdoin myös liesituuletin ja nyt se todella vaihtuu: laitoin sen tori.fi:hin myyntiin loppiaisena ja seuraavana aamuna se oli jo myyty! Ostajapojat ruuvasivat sen irti eilen illalla ja veivät mennessään. Hyvä niin, sillä 90 cm:n leveydessään liesituuletin näytti keittiöön laskeutuneelta taisteluplaneetta Galacticalta. Uutta etsiskelen vasta pakolaisuuteni aikana. Huomaan pikkuhiljaa lähes innostuvani remontista. Kohtaus mennee ohi viimeistään sitten, kun kahden viikon kuluttua pakkaan tavarat  ja muutan tästä nukkekodistani väliaikaiseen asuntoon, kutsutaan sitä vaikka tulitikkulaatikoksi.

Suunnitelmissa on myös vielä ennen takaisinmuuttoa maalata kaikki seinät - ehkä turvallisen valkoisiksi kaikkialla muualla paitsi eteisessä, jossa voisin revitellä. Noita värisävyjä on aikaa miettiä koko urakkaan kuluva aika, nelisen kuukautta. Remontin jälkeen keittiön ruokapöydän ylle viritetään syksyllä Vastuunkantajien kirpputorilta tingittyyn hintaan ostamani ja kaatosateessa kotiin raahaamani Turun Kristallin kristallikruunu ja toinen samanmoinen, mutta pienempi eteiseen. Voi olla, että asennutan vielä verhotangot ja ripustan edellisessä asunnossani olleet keveät verhot ikkunaseinälle. Näillä muutoksilla asunto tuntunee putkisaneerauksen jälkeen aivan uudelta. Tosin luulen, että jo pelkästään tänne palaaminen kesän korvilla on riemullista sinänsä.

Kuvat ovat arkistojen aarteita. Olen asunut tässä asunnossa 3,5 vuotta ja mielestäni täällä on ollut koko ajan ihan samannäköistä. Kuvat kertovat muuta. Tärkein asia kodissa ovat kuitenkin sen pysyvät elementit eli asukkaat, kuten meillä Sissi.

I've decided to be brave and patient now when the four month long replumbing and electrical renovation starts in my flat. My home is not much bigger than a dollhouse, so naturally I won't be staying here but will be moving out to a matchbox. When in doubt and frustrated I can always dream about my new bathroom - it'll be stunning. And so will my kitchen now that I've gotten rid of the cooker hood that was way too massive. I'll buy a new smaller one during my refugee time and have it installed as soon as I move back. Before that I also want to paint all the walls and hang my long, airy curtains on the window wall.  The sparkling crystal chandeliers I found from flea market nearby will also be fitted above the dining table and in the entrance. 

I have lived here for almost four years and loved every day and every crooked corner. I'm going to miss this place tremendously  but I hope that the time will pass in speed of light and I will be back  home on schedule: mid-May or latest by the end of May. The most important 'thing' at my house is, however, Sissi. I feel home where my cat is - even if it is in a matchbox.

Style icon: Amal Clooney

Siis kuka voisi olla innostumatta äskettäin Barbara Waltersin maailman kiehtovammaksi ihmiseksi nimittämästä rouva Clooneysta, aiemmin George Clooneyn tyttöystävänä tunnetusta ihmisoikeus-juristista Amal Alamuddista. George Clooneyn innostuksen toki ymmärtää, kun katsoo rouvan huisin pitkiä sääriä tai kauniita kasvoja, joita paksu tumma tukka kehystää. Meitä Amalin lailla työssäkäyviä aikuisia naisia innostaa hänen moitteeton työtyylinsä, josta kuvan mekko on täydellinen esimerkki. Itse asiassa rouvan tyyli on moitteeton myös vapaalla: mikä tahansa googlen kuvahaulla löytyvä kuva vahvistaa väitteeni.

Amal Clooney, the human rights lawyer who married gorgeous George Clooney earlier this year, was tapped as Barbara Walter's most fascinating person of the year. Yep, walking down the aisle with George Clooney is no doubt her biggest achievement ever, but I can't blame George - Amal is absolutely stunning.  Her legs are amazing and her hair - I'm out of words. Besides, her style is impeccable. This dress is one of my favorites. In fact, I haven't found a photo of her that I didn't like - she looks absolutely fabulous in and out of office, in parties with Mr Clooney and walking alone on the street.

Photo: vogue.com

Eskon naiset

Kävin joulua edeltävänä lauantaina Sunnin brunssin päätteeksi katsomassa Esko Tirrosen (1934 - 2011) näyttelyn Amos Andersonin taidemuseossa. Suosikkejani olivat (tietysti, niitähän menin katsomaankin) 60-luvun loput fotorealistiset, ruiskumaalatut naiskuvat, "Eskon naiset". Näyttely on avoinna 12.1. asti.

Kymmenen euron sijoitus pääsylippuun on joka sentin arvoinen. Tirrosen lisäksi esillä on Anita Snellmanin töitä peräti kahdessa (?) kerroksessa sekä Työtäkö?-näyttely. Eniten - Tirrosen jälkeen  - minua ihastutti viidennen kerroksen koti-interiöörit salonkeineen ja kappeleineen.

If you love (un)realistic fashion images and you happen to be in Helsinki, go see Esko Tirronen's exhibition in Amos Anderson Art Museum.  I promise that you are going to love it. Unfortunately the museum shop does not sell "Esko's women" in posters. Shame on you!

Photos: amosanderson.fi; Wrapped in a cloth and A girl from Rome by Esko Tirronen.

Style resolution

Luin eilen uudenvuodenaattona Fashionistan toimittajien tyylilupauksia ja erityisesti päätoimittaja Lauren Indvikin lupaus oli sellainen, jonka voisin itsekin tehdä vallitsevan yltäkylläisyyden keskellä. Hän haastoi itsensä lupaamalla ostavansa vain 15 muotiasiaa (fashion item) - yksi kuukautta kohti ja kolme ylimääräistä ulkomaanmatkoja tai erikoistapauksia varten. Näihin viiteentoista lasketaan vaatteet, kengät, käsilaukut ja muut asusteet, mutta ei sukkahousuja, alusvaatteita tai juoksukenkiä. Hän myös haluaa ostaa näistä suurimman osan oikeista liikkeistä, ei nettikaupoista. Minusta tämä kuulostaa oivalliselta lupaukselta, jonka rohkenen itsekin tässä ja nyt tehdä.

Muitakin uudenvuodenlupauksia olen mielessäni hahmotellut, mutta niihin palaan tuonnempana kuten myös katsaukseen viime vuoden lupausten toteutumisesta.

The time has come to make new year's resolutions. On new year's eve I ended up reading style resolutions shared by Fashionista editors. One in particular caught my attention: "So, for 2015, I'm challenging myself to only buy 15 fashion items - one item a month on average, with three to spare in the case of a shopping trip abroad or special event. Fashion items include clothes, shoes, handbags and other accessories; but not basics like tights, underwear or running shoes. I also want to shop for most of these things in person, not online; I find that the clothes I have the most success with (generally, have the best fit) are the ones I discovered in stores. I'm hoping I come out of 2015 with 15 things I really love and that my wardrobe really require." I think this sounds perfect and I wish I would have come up with this myself. But I'm sure that Lauren Indvik, Editor-in-chief, won't mind if I promise to do the same.

I have some other new year's resolutions in mind, too, but I'll get back to those later as well as my success (or lack thereof) with last year's resolutions.