Älä osta mitään - Buy nothing day

Kuulin aamulla, että tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Ei mennyt ihan putkeen minun kohdallani: aamun alkajaisiksi tein ensimmäiset jouluostokset verkossa, töiden jälkeen riensin ruokakauppaan ja keräsin kärryyn viikon eväät ja kukat maljakkoon. Illalla jatkoin joululahjaostosten tekemistä Huuto.netissä. Älä osta mitään -päivän ostosaldoksi tuli posti/toimituskuluineen rapiat 280 euroa - tavaroita/nyssäköitä oli kaikkiaan 36. Ymmärrän hävetä.

I had a very unsuccessful Buy nothing day today. Meaning that I totally failed. I started my day by clicking couple of things - Christmas presents - to shopping cart in an online store. After work I did grocery shopping and bought some flowers for the weekend, too. Later in the evening I continued online shopping for Christmas - this time in Huuto.net (local eBay).  I bought totally 36 items today and spent 280 €. I am ashamed, though I did get some great deals. 

Photo:buynothingday.co.uk

Navy, blueberry, purple

Viime lauantain työlistalla oli parin puuvillaisen ja silkkisen koristetyynynpäällisen värjääminen pesukoneessa. Lopputulosta joutui jännittämään päällisten kuivumiseen saakka, mutta värjäyskokeilu osoittautui onnistuneeksi. Väri tarttui erilaisiin materiaalehihin eri lailla ja alkuperäinen värikin vaikutti lopputulokseen, mutta nyt minulla on sohvalle, sängylle ja ikkunalle neljä erisävyistä tyynyä.

Todettakoon, että tekokuituiset ompelulangat eivät värjäänny eikä väri tartu myöskään vetoketjuihin, mutta näiden tyynyjen tapauksessa se ei haitannut. 

I tried dyeing in washing machine last weekend and was pleasantly surprised by the outcome. I have now 'new' cushion covers in three beautiful shades of blue: navy, blueberry and purple. The color variations are due to the materials and original colors, but I'm loving the fact that they did not come out exactly the same. I might try this dyeing thing again as soon as I find something else to dye...

Belted - vyötetty

Kun aamulla tarvitsen housuihin vyön pitämään ne oikealla kohdallaan tai mikä tahansa asu tuntuu kaipaavan särmää (tai blingblingiä), turvaudun lempivyöhöni. Tummanruskea, kullanvärisillä kartioniiteillä kuorrutettu kaunotar on Hollywood Trading Companyn (HTC). Ostin vyön kolme kesää sitten ja muistelen hinnan olleen kova kohtuullisesta alennuksesta huolimatta, mutta niin ahkerasti olen vyötä käyttänyt, että käyttökertaa kohti se lienee muuttunut jo ilmaiseksi. 

 

The Belt. I found this awesome spiky belt by HTC (Hollywood Trading Company) a couple of summers ago from My o My sale. I immediately fell in love with it. If I remember correctly it was quite a splurge despite the hefty-ish discount, but I have worn it so often that the cost per wear is teeny tiny. The belt seems to compliment almost any outfit.

Diana

Kävin eilen katsomassa Diana-elokuvan. Hesarin leffa-arvostelija oli oikeassa: "Naomi Watts, sinänsä erinomainen näyttelijä, yrittää kovasti eläytyä Dianan eleisiin ja ilmeisiin, mutta on itse jo sen verran tunnettu, että onnistuu vain ilmentämään Naomi Wattsia esittämässä Dianaa. Onneksi Watts on niin taitava, ettei se ole kiusallista." Dianaa aina kihlajaisista asti ihailleelle ja seuranneelle hänen ilmeensä, eleensä, kävely- ja puhetapansa ovat niin tuttuja, että Wattsin yritys jäljitellä niitä näytti lähinna hassulta. Mutta hienoltahan elokuva muuten näytti: puvut olivat aitoa Dianaa Lady Dior -laukkuja myöten. 

Seuraavaksi meitä royalisteja houkutellaan teatteriin Grace of Monaco -leffalla, jonka nimiosassa nähdään Nicole Kidman. Suomen ensi-iltapäivämäärä ei tosin vielä selvinnyt.

I saw Diana movie yesterday. Naomi Watts was good, but she was not Diana. The costumes were awesome, though - all the way down to the last Lady Dior bag. Before the movie, my friend and I had a drink in Strindberg library bar - my favorite hot spot in Helsinki.

I love.... Hermès Heure H

Jos minulla sattuisi olemaan 1.850 euroa ylimääräistä rahaa  - siis t o d e l l a  y l i m ä ä r ä i s t ä - hankkisin heti tämän aikaraudan, Hermès Heure H:n, rannettani koristamaan. Ahkera kellon vilkuilu työpäivän aikana saisi ihan uuden merkityksen...

Ihanaa viikonloppua!

If I happened to have almost 2000 euros just lying around I would immediately invest in this magnificent watch and be a very, very happy girl. Hermès Heure H, gold-plated steel watch, smooth orange calfskin strap. 

Happy weekend!

Photo: hermes.com

You can't have too many Faliero Sarti scarves

Otsikko on poimittu jokin aika sitten Facebookista My o Myn nettikauppapäivityksestä. Allekirjoitan. Palava Faliero Sarti -rakkauteni syttyi viisi vuotta sitten Erottajan My o Myssa, jossa ensimmäistä kertaa pidin hyppysissäni Faliero Sartin kashmirneulehuivia. Pian elämässäni alkoikin vaihe, jolloin verhosin lakanankokoisilla huiveilla puoleen pienentyneen rintavarustukseni ja korvasin kadonnutta volyymiä muhkeilla huiveilla. Isoista, lämpimistä huiveista tuli turvariepujani, joista sain paitsi lämpöä, lohtua ja turvaa katseilta, myös väriä ja iloa pukeutumiseeni.

Olen hankkinut uuden Faliero Sartin huivin käytännössä joka sesonki. Syksy/talvisesonkiin minulta löytyy tuon ensiostokseni lisäksi tumman viininvärinen sekä luonnonvalkoinen shaali, musta-harmaa-valkoinen villahuivi ja tummanvihreä hapsullinen kashmirsilkkihuivi. Yksi talvihuiveista on kolmionmuotoinen trikoo/kashmirhuivi - ehdottomasti enemmän vapaa-aikaan.  Tänä talvena poimin mukaani ferrarinpunaisen kashmirsilkkihuivin. Yhden suloisen harmaafuksian kashmirhuivin annoin pari vuotta sitten pikkusiskolleni - se oli väreiltään niin häntä ja niin vähän minua.

Kevät/kesäsesongin huiveja on vähintään yhtä monta: viime kesän rakkaus Fashion-huivi, toissakeväänä sattuvasti Elizabeth II:n Diamond Jubileeta juhlistamaan poimittu Ten Pounds -huivi, edelliskesäinen tupsuhuivi, ylenpalttisesti rakastettu liukuvärjätty, unelmankevyt  ruskeanvihreänturkoosi 'lakana'... Tuona samaisena kesänä saatoin poimia vielä alesta mukaan vaaleanliilan raitahuivin, joka saattaa etsiä uutta kotia ja löytää sen ehkä pikkusisareni luota. Jonain kesänä mukaan on tarttunut myös sininen, mustatäpläinen huitulahuivi. Kaikki nämä kesähuivit on pesty ja pakattu Faliero Sartin omiin valkoisiin puuvillaisiin säilytyspusseihin odottamaan lämpimämpiä kelejä.

Montako näitä nyt siis on: 1, 2, 3, ...14 - ei voi olla totta! Puolustuksekseni totean, että noita kaikkia on ahkerasti käytetty: poistun harvoin kotiovesta ulkomaailmaan ilman huivia. No, nyt tiedän, mihin rahani ovat menneet: hyvään tarkoitukseen eli itseni pitämiseen lämpimänä ja onnellisena :-)

Is there anyone else there who loves Faliero Sarti scarves like I do? I think that you can't have too many Falieros - there is a time and a place for all of them. I bought my first  five years ago and soon after that these scarves became my savior and my comfort. Since then I've bought 'a few', fourteen, to be precise - one (sometimes two) for every season. I love each and every one of them, but I do have some favorites: the Ten Pound scarf (with Elizabeth II) from S/S 2012, the Fashion scarf from S/S 2013 and the tassel scarf from c. 2011. Actually, I can't and I won't rank them - all fourteen are equally beloved.

For this A/W I bought a bright red Enrica scarf, 70 % cashmere and 30 % silk. My o My still has it in few other colors. See Farfetch for wider collection.

Isabel Marant pour moi

Torstaiaamuna noin klo 7.53 jonon päähän liityttyäni se ylti Galleria Esplanadin H&M:n ovelta Kluuvikadulle. Joten päivänselvää oli, että saisin tyytyä siihen, mitä käsiini onnistuisin saamaan. Peli näytti jo kokonaan menetetyltä, kun tie katkesi ovelle: sisällä oli kuulemma jo liikaa ihmisiä. Lyhyen odottelun jälkeen pääsin minäkin lähes tyhjien rekkien ääreen. Toivelistallani ensimmäisenä olleita mustavalkoisia silkkihousuja ei rekeillä enää näkynyt eikä niitä sinne myöskään sovituksesta ilmestynyt, joten saan nyt unohtaa niissä käyskentelyn talvilomalla, jossain etelän lämmössä auringonlaskun jälkeen... Kassalle kiikutin toivelistallani toisena olleen silkkipaidan sekä silkkihuivin, jonka palauttamista harkitsin siihen asti, kunnes pääsin sovittamaan sitä kotona. Ehdottamasti keep-osastoa, ei missään tapauksessa takaisin!

Pitsipaitaakin sovitin mustana ja sen muusta ilmeisestä ihanuudesta huolimatta jätin sen toisen ostettavaksi, sillä hihat olivat lähes epämiellyttävän kapeat. 

Olin ilmeisesti pukeutunut kovin epäsuomalaisen värikkäästi ja vielä korkoihinkin, sillä ystävällinen myyjä pysähtyi kohdalleni sovitusjonossa ja sanoi: "We have other fitting rooms over there. The queue there is much shorter. I'll show you, just follow me." Minä kävelin kiltisti alusvaateosaston sovituskopeille myyjän perässä ja kiitin häntä asiaankuuluvasti, englanniksi tietysti. Luuli varmaan värikkääksi venäläiseksi...

I was there, too - queueing in the front of the H&M door - on 14 November, when Isabel Marant pour H&M collection hit the stores. I did NOT get the black and white silk pants that I wanted but I got the silk blouse, second on my wish list, and a gorgeous silk scarf, so I can't really be disappointed.  

Nonsense

"A dress makes no sense unless it inspires men to want to take it off you," kirjoitti ranskalainen kirjailija Françoise Sagan 50-luvulla. No, minä pukeuduin perjantain pikkujouluun asuun, jossa ei olisi Françoise Saganin mielestä mitään järkeä. Ylle valikoituivat farkut ja puuvillainen ruutupaita. Asusteet olivat sentään astetta fiinimmät: edellisista pikkujouluista tutut stilettot jalassa, YSL Belle de Jour kainalossa ja ranteessa vielä parin vuoden takaa Jimmy Choo for H&M-malliston strassit, joista kahta jälkimmäistä en saanut ikuistettua puoliltaöin kotiin palauttuani. Ei varmaan yhdelläkään miehellä käynyt mielessä, että olisipa hauskaa riisua nuo. Eipä silti, että olisin kenenkään toivonutkaan asun riisumisesta inspiroituneen. Asu oli kuitenkin illan teemaan ja pikkujoulujen pitopaikkaan varsin sopiva ja mikä parasta: mukava ja huoleton. Saattaa olla, että asuvalinta oli myös pienoista kapinaa sovinnaisuutta vastaan. Ja vaikka asu olikin melko arkinen, sininen smokey eyes -meikki ei ollut sitä vähääkään.

Kammottavat valaistusolosuhteet ja kännykkäkamera/Awful lighting and iPhone camera...

Paita/blouse Lindex, jeans Levi's, korkkarit/pumps Pura Lopez

"A dress makes no sense unless it inspires men to want to take it off you," wrote French novelist Françoise Sagan in the ’50s. Well, my outfit in the company's Christmas party on Friday was just that: a dress that made no sense. Actually, it was not even a dress but cotton shirt and jeans. My accessories were a bit fancier: patent leather stilettos, multi layer crystal bracelet and my beloved peacock blue patent leather YLS clutch. I'm sure that none of my male colleagues wanted to take my clothes off but I was totally fine with that :-) No undressing, but underdressing - and I loved every minute of it! As I did love my blue smokey eyes, too.

Manikyyrissä

Ihana isänpäiväviikonloppu takana! Paljon kivaa ohjelmaa Vety-aamiaisesta Lappeenrannan torilla isänpäiväkahveihin ja -konserttiin pikkusiskon perheen luona. Tuohon väliin mahtui muun muassa yllätysillallinen kummien kanssa, jalkahoito ja manikyyri sekä ihan vaan rentoa oleilua, jutustelua ja naurua sekä pienen Nemo-koiran paijaamista ja sille lepertelyä. Itku pitkästä ilosta: sunnuntai-illan junalle menin tunnin myöhässä - onneksi silloinkin lähti juna - ja maksoin siitä kalliisti. Kallis lippu oikeutti vain seisomapaikkaan käytävällä ensimmäisen kolmen vartin ajaksi eli Lappeenrannan ja Kouvolan välille... Nyt jo naurattaa, mutta hymy oli aika hyydyksissä siinä vaiheessa, kun mokani tajusin.

Sunnuntain konsertti oli aivan huippu. Musiikista vastasivat tänä syksynä harmonikansoittoharjoitukset aloittanut Siiri ja jo Hopeisessa Harmonikassa kesällä kilpaillut isoveljensä Lauri. Kuvia en muistanut ottaa koko viikonloppuna - en edes tuosta koirulista, mutta kotiin palattuani ikuistin Siirin tekemän manikyyrin. Eikö olekin fantastisen hieno! Kynsissä mm. pilvi, sydämiä, kukkia, koira (!) ja salamoita.

I had the most wonderful weekend in Lappeenranta. I spent some quality time with my parents, my godparents and with my sister's family and their newest family member: a cute male puppy, Nemo, The Cocker Spaniel. Unfortunately I don't have any photos to show you except the ones I took at home of the manicure that 6-year-old Siiri gave me on Saturday. I had flowers, hearts, flashes, clouds and even a dog in my fingernails. Looking pretty funky, aren't they.

Style icon: Carolyn Bessette-Kennedy

Kesällä 1999 lento-onnettomuudessa 33-vuotiaana kuolleen Carolyn Bessette-Kennedyn tyyli ei pettänyt koskaan. Hänen paras asusteensa oli ilman muuta komea aviomies, John Jr., jota The Edit ei suureksi hämmästyksekseni mainitse alla lainkaan. Carolynin klassinen ja minimalistinen tyyli on kestänyt aikaa loistavasti - asut näyttävät tänään yhtä ajankohtaisilta kuin viime vuosituhannen viimeisinä vuosina.

Ihanaa isänpäiväviikonloppua! Minä vietän omaani isän tykönä - missäs muuallakaan. Paitsi vähän ehkä siellä naapurissakin, johon on muuttanut maailman suloisin koiranpentu...

Classic and minimalistic - Carolyn Bessette-Kennedy's style has certainly endured time. Her best accessory was the handsome husband, John, Jr., who The Edit - to my surprise -  doesn't mention at all! The wedding dress - designed by Narcisco Rodrigues - made her the chicest bride of the 20th century. Absolutely beautiful!

I will be traveling all the way to Lappeenranta for the father's day to see my dad (and the rest of the family). Hope you're having a great weekend! 

Photos: The Edit/net-a-porter.com, fashionista.com (wedding dress)

Harmaat ehdokkaat - As grey as the day

Tein loppuviikosta kierrosta Helsingin keskustan liikkeissä etsimässä hinta-laatusuhteeltaan parasta mahdollista harmaata neuletta. Näin monta, mutta sovitin vain yhtä: Malene Birgerin merinovillaneuletta, jota kuitenkin teki koko ajan mieli nykiä alemmas. Näillä kilometreillä ei vaan enää käytetä kittanoita paitoja, joiden helmaa saa olla nykimässä kaiken aikaa tai vielä pahempaa: vilautella paljasta vatsaa. Sunnuntai-illan huviksi kävin läpi vielä nettikaupan jos toisenkin ja löysinkin kaksi vahvaa harmaata ehdokasta. 

Ehdokas 1. Zadig & Voltaire nosfa, 100 % merinovillaa. V-aukko, ihanat tekojalokivisiivet selässä! 

Ehdokas 2: Zadig & Voltaire celca, 100 % kashmiria.  Tunisialainen (?) pääntie ja selässä kullanvärisistä tekojalokivistä kirjailtu kotka.

Olen valintani tehnyt. Kumman sinä valitsisit ja millä perusteella: hinnan, laadun, hinta-laatusuhteen vai jonkun muun syyn perusteella?

While browsing the wide selection of grey knits in various online stores I found two strong contestants to become my favorite grey knitted sweater . They are both by Zadig & Voltaire.  Number 1 is 100 % merino wool with V neck and rhinestone wings (or birds?) at the back. Number 2 is 100 % cashmere with Tunisian collar and button trim, raw edged cuffs and hem and gold-tone embellished eagle at the back. I've made my choice, but can you guess which one I chose?

Kuvat/photos: zadig-et-voltaire.com

150.

Olen viime päivinä puhunut tuttujen ja puolituttujen kanssa siitä, kuinka tietotyöläisen tekeminen ei aina ole kovinkaan palkitsevaa kaltaiselleni, joka haluaa nähdä kättensä jäljen mieluusti heti ja joka päivä. Tiedäthän, kun päivät puurtaa projektien parissa, jotka valmistuvat joskus tai ei koskaan, ja päivän päätteeksi tuntuu, ettei tänäänkään saanut mitään aikaiseksi, vaikka olisi paiskinut töitä hulluna. Oma henkireikäni on yksityiselämäni: siivouspäivän päätteeksi voin todeta omin silmin, kuinka raataminen näkyy siistinä ja puhtaana kotina (tilanne, joka kissakodissa kestää luonnollisesti vain noin nanosekunnin), kuinka sunnuntain silityssessioiden päätteeksi henkareissa roikkuu silitettyjä vaatteita ja hyllyssä on käyttöä odottamassa pino paitoja ja neuleita, kuinka blogitekstejä kuvineen valmistuu lähes joka toinen päivä ja kuinka pienet neuletyötkin etenevät silmissä tasaisen kauniiden neulerivien syntyessä yksi toisensa jälkeen, ja lopulta niistä tulee sukkia tai pipoja tms.

Lauantaina opettelin uuden taidon, virkkaamisen. Huomasin olevani varsin etevä säilytyskorien virkkaaja. Vaikka työ käy hartioihin ja varsinkin käden niveliin, on se hurmaavan koukuttavaa. Olen oppijana sellainen kädestä pitäen opetettava - ohjeita en osaa lukea tajua ollenkaan. Sukanneulomisen salohin minut perehdytti muutama vuosi sitten taitava äitini ja virkkaukseen sain oppia ystävältäni Päiviltä (kiitos!).

Tämä on muuten 150. blogipostaukseni. Aihetta siis pieneen juhlaan. Juhlan kunniaksi olisi valtavan kiva lukea kommenttiboksiin jätettyjä viestejä, ketkä blogiani seuraavat ja miksi.

I have recently spoken with several friends and acquaintances how knowledge workers do not always find their work rewarding - like me who wants tangible results, preferably immediately and daily. You know the days when you slave away with several projects which will be completed sometime in the far future or never. At the end of the day you have a feeling you have achieved nothing. My lifeline is my private life: after cleaning I can see how spotless and tidy my home is (having a cat living with me that lasts about a split second), after Sundays' ironing sessions I have rows and piles of ironed clothes, blog posts with photos are completed almost every other day, and even the smallest knitting projects progress: rows one after another eventually become socks and beanies etc.

On Saturday, I learned a new skill: crocheting. To my surprise I discovered that I'm a natural born  crocheter. Crocheting is charmingly addictive though my shoulders and the joint of my hands were aching after hours of crocheting. 

By the way, this is my 150th blogpost. Good enough reason for a little celebration.  If you want to make me really happy, please leave a comment. You can tell what brought you to my blog and is making or would make you to come back. 

Gaultier vibes

Huomasin eilen jossain vaiheessa työpäivää valinneeni vaatteeni klassisessa Jean-Paul Gaultierin hengessä, kun aamulla päälle oli valikoitunut sinivalkoinen raitapaita ja musta jakku. Eikä mikä tahansa musta jakku, vaan Jean-Paul Gaultierin vintagejakku, jonka sain ystävältäni jokunen vuosi sitten (edelleen kaunis kiitos Johannalle!) ja joka on ehdoton lempivaatteeni. Itse asiassa koko asu päästä varpaisiin edusti klassikkoa parhaimmillaan: kapeat housut, mustat korolliset nilkkurit, YSL Arty -sormus, isot kullanväriset renkaat korvissa ja ferrarinpunaiset huulet. 

Olisin voinut tietysti potkaista pois tuon kässäkassin kameran ulottumattomiin, mutta siinä se nyt kuitenkin on, omalla paikallaan sohvan vieressä lattialla. Welcome to my real life!

T-shirt Esprit, jacket Jean-Paul Gaultier,  laptop HP MiniVivienne Tam, sound system Bang&Olufsen Beosound1

Jean-Paul Gaultier was obviously my inspiration yesterday when I was dressing up. I chose the clothes unconsciously though - very unaware of the Gaultier vibes. The jacket is not just any jacket; it is a vintage Jean-Paul Gaultier. It was previously owned by a dear friend who kindly gave it to me (can't thank you enough Johanna!). The jacket is one of my favorite pieces, if not on the top of the list. Beautifully cut and detailed. Actually my whole look from top to toe was classic: skinny pants, black ankle boots, YSL Arty ring, big golden hoop earrings and bright red lips.