Terveisiä alennusmyynneistä - Greetings from sales

Kehuin eilen Facebookissa säästäneeni satoja euroja olemalla sortumatta netti- ja kivijalkakauppojen alehoukutuksiin. Se ei nimittäin ole ihan helppoa enää. Muinaisina aikoina alennusmyyntejä saattoi vältellä tulemalla suorinta tietä töistä kotiin ja puuhastelemalla viikonlopun shoppauspäivinä kotitöiden parissa. Nyt alet vyöryvät päälle kotisohvalle netistä: sähköposti pursuaa nettikauppojen aleista muistuttavia viestejä ja Facebookin ja seuraamieni blogien mainospaikoilla houkutellaan aleostoksille verkkoon. Osta, osta!

Taputin itseäni selkään tapaninpäivän iltana, kun suljin läppärini kannen tekemättä ainuttakaan ostosta Mulberryn, Issa Londonin, DVF:n, LK Bennettin tai Net-a-porter-verkkokaupoista. Houkutuksia kyllä riitti, mutta tarkemmin ajateltuani totesin pystyväni elämään ilman noita ihanuuksia, jotka olisi nyt voinut klikata ostoskoriin alehinnalla. Näinkin impulsiiviseksi ihmiseksi minulla on kuitenkin lista, ostoslista, niistä jotenkin itselleni tarpeelliseksi perustelemistani ostoksista, eikä yksikään ihastelemistani löydöistä ollut listallani. Vielä kohtaloani uhmaten lähdin eilen töiden jälkeen katsastamaan Helsingin keskustan aletarjontaa. Della Margassa en edes käynyt sisällä - tarkistamassa, josko ihastelemani YSL-sormus olisi alennettujen tuotteiden joukossa. My o Myssa mallailin peilin edessä Diane von Furstenbergin mustaa Drew-laukkua, mutta kotiin kanssani ei päässyt sekään. Voi olla, että minua pidättelee - sen lisäksi, että oikeasti minulla on kaikkea tarvitsemaani yllin kyllin - myös tietoisuus maaliskuussa odottavasta lomamatkasta.

En tietenkään oikeasti kuvittele selviytyväni aleista mitään ostamatta. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että alennusmyynnit kannattaa hyödyntää ja tehdä hankinnat mielummin alennettuun kuin normaaliin hintaan.  Yritän itse muistuttaa itseäni, että normaalilla hinnalla ostan silloin, kun tulenpalavasti johonkin rakastun ja alennusmyynnistä jätän hankittavaksi sen, jonka menetys ehkä vähän kirpaisee, jos sitä ei saakaan, mutta jota ilman pystyy mainiosti jatkamaan elämäänsä...

Itse asiassa ihan kokonaan ostoksitta ei eilinen päivä päättynyt: kävimme työkavereiden kanssa lounaalla ja iltapäivällä klikkasin Akateeminen.comisssa ostoskoriin Grace Goddingtonin, Voguen legendaarisen luovan johtajan elämänkerran, joka on ollut ostoslistallani ilmestymisestään lähtien.

I have saved hundreds of euros by avoiding temptations since Wednesday. I'm talking about the sales. And it's not about not going to shops or sales anymore - the shops come to you, at home. Avoiding temptations is  not easy - the online stores are loaded with desirable stuff: shoes, scarves, handbags, dresses, jewellery - you name it, they have it. Anyway, I did not spent an eurocent when browsing the online stores of Mulberry, Issa London, DVF, LK Bennett or Net-a-porter. I must admit I was tempted. And as if I hadn't had my share of temptations already I went to downtown stores to check what they had hanging in their sales racks! I tried this and that but loved nothing. If you don't love it, it's not worth buying, right? So I came home empty-handed, and to tell you the truth: I was very pleased with myself. The only thing I allowed myself, apart from lunch, was Grace Goddington's memoirs I've had on my shopping list since the book came out.

Kuvat: Net-a-porter.com ja Lyst.com

Etuoikeutettua elämää - Privileged life

Vaikka tiistai tuntuikin olevan vaikeuksia väärällään, taitaa vaakakuppi kallistua sittenkin sille puolelle, jossa kaikki viimeaikaiset ilonaiheet ovat. Minulla on taas puhelin, jossa toimivat sekä sähköposti että kalenteri. Minulla on talvilomamatka vihdoinkin varattuna. Minulla on ensi marraskuun viimeisen päivän illalle lippu Lumikuningattareen Oopperaan. Sain tänään Brukan keittiöjakkaran monen kuukauden odottamisen jälkeen. Olen saanut monen monta ihanaa joulukorttia ystäviltäni.

Sanalla sanoen: olen etuoikeutettu. Minulla on työpaikka ja kuukausipalkka, jolla ostaa itselleni uusia tavaroita ja palveluita. Syön usein ulkona ja kotona luomua. Minulla on varaa hoitaa terveyttäni ja hampaitani yksityisesti. Käyn säännöllisesti kampaajalla. Minulla on omistusasunto, pankkilainaa ja rahaa maksaa laskuni. Lapsuuteni oli onnellinen ja lapsuudenkotini turvallinen. Ei, en todellakaan ole rikas. Mutta etuoikeutettu olen. Tänä syksynä olen paljon pohtinut, mitä voisin tehdä tai antaa vähemmän etuoikeutettujen hyväksi. Rahaa? Aikaa? Molempia? Lupaan palata asiaan, kun olen löytänyt oman tapani auttaa.

I have many reasons to be happy. I have booked a winter holiday trip for myself. I have a very sought after ticket for Lumikuningatar next November. I have a job and monthly salary. I can buy fashionable clothes and expensive shoes. I eat in restaurants and at home organic. I visit private doctors and dentists. I have my hair cut and dyed regularly. I own my home, have mortgage and money to pay my bills. I had a happy childhood and a safe home. Etc, etc. In short: I'm privileged.  This autumn I've often wondered what can I do or give for those who are less privileged. Money, time, both? I promise to get back to this as soon as I find my way to help.

Kuva: Steigenbergeraldaubeach.com

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä - Setbacks

Tänään oli se päivä, kun mikään ei mennyt kuin Strömsössä. En nyt edes mene siihen, miten tekstintekeminen ei sujunut töissä ollenkaan, koska se ei kuulu tähän. Töiden jälkeen menin palauttamaan Stockmannille kaksi viikkoa sitten ostamani nahkarukkaset, joiden vasen peukalo oli pari senttiä oikeaa pidempi. Melko hassun näköistä ja todella kömpelön tuntuista.  Rukkasten antaminen palauttaminen kesti, sillä Stockan kassat olivat juuri lakanneet toimimasta - kaikki tyyni. Siinä sitä sitten vaihdettiin painoa jalalta toiselle, huokailtiin ja odotettiin Ctrl+Alt+Del-elvytyksen toimivuutta. Toimi lopulta ja pääsin jatkamaan matkaa 7B:n pysäkille siihen Stockan eteen, sillä olin menossa Mäkelänrinteeseen vaihtamaan vuodenvaihteessa vanhaksi meneviä liikuntaseteleitä kortille ladattaviin hydrospinningtunteihin. Pääsin Hakaniemeen asti ensimmäisellä seiskalla - se oli 25 minuuttia myöhässä aikataulusta jonkun Mannerheimintiellä vallinneen sähkönsyöttöongelman vuoksi. Seuraavalla pääsin kaksi pysäkinväliä Käenkujalle. Kolmas ajoi Käenkujan ohi pysähtymättä. Neljäs pysähtyi ja vei ihan sinne Uintikeskuksen pysäkille asti. Luojan kiitos, sillä hyinen viima olisikin jäädyttänyt minut ihan pian sinne pysäkille ja minut olisi saanut sieltä ennen kevättä liikeelle vain hakulla irrottamalla...

Nyt valkoiset lakanat ja pyyhkeet peseytyvät 90 asteen sijaan 60:ssä, koska unohdin säätää lämpötilaa pesukoneesta. Damn it! Varmaan unohdan kohta katsoa Downton Abbeynkin... Lienee parasta todeta, että tämä päivä oli tässä - siis sitten Downton Abbeyn jälkeen. Sitä ennen nautin palan tai kaksi eilen leivottua taatelikakkua ja Tsaikallisen Blossan vuosikertaglögiä.

JK. Yksi onnistuminen (en tosin voi itse ottaa siitä kunniaa) tälle päivälle: minulla on lippu Lumikuningattaren näytökseen 30.11.2013!

Lady Fortune was so NOT on my side today! The cash registers, all of them, in Stockmann department store went bananas while I tried to return the gloves I had bought two weeks go. I did nothing - nor did my gloves - to cause that but there I was, waiting and sweating in my wool dress and down jacket. Then I took 7B tram to Mäkelänrinne swimming centre. Got to Hakaniemi, since the tram was forced to take diversion route for being very late. The second 7B took me to Käenkuja, two stops further. The third did not bother to stop at all. The forth finally took me all the way to the swimming centre. Oh, did I mention that it was freezing cold in Helsinki today... Now I'm washing my whites in 60 degrees Celcius instead of 90, because I forgot to adjust the washing temperature. Damn it! Let's call it a day. Good night and sweet dreams (after I've finished a piece (or two) of date cake I baked yesterday and a glass of Glogg)!

Walk-in closet

Asunnossani, tai siis oikeammin kodissani, oli muuttaessani pikkuriikkinen, vähän normikomeroa suurempi omituisen muotoinen tila, jota vaatehuoneena taidettiin myyntiesitteessä markkinoida. Tuohon pikkukomeroon on porraskäytävästä ollut jopa oma sisäänkäynti ja komerosta taas käynti keittiöön, joten se lienee ollut vanha polttopuuvarasto. Komerossa oli korkea Elfa-korihyllykkö, johon lastasin muuttaessani alusvaatteet, sukat, sukkahousut, t-paidat, neuleet, pyjamat, jumppakamat, pyyhkeet, lakanat, käsilaukut, kengät jne. Tankotilaa henkarivaatteille oli ruhtinaalliset 30 cm. Katonrajassa oli kapea vajaa metrin mittainen hylly. Järjestyksenpidosta huolimatta huoneessa vallitsi aina hävityksen kauhistus, ja kävinkin siellä vain kääntymässä ja nappaamassa käteeni kulloinkin tarvitsemani vaatekappaleen, sammutin valon ja laitoin oven kiireesti perässäni kiinni. Vuoden verran kaaosta siedettyäni palkkasin remppareiskan tekemään komerosta minulle walk-in closetin. 

Purkutyömaa. Demolition site.

Remppareiskan teki varmaan välillä mieli lyödä hanskat tiskiin hänen korvissaan luultavasti älyttömiltä kuulostavien toiveideni (ks. seuraavassa kuvassa näkyvät upotukset seinässä, muun muassa) vuoksi, mutta taisi hänkin olla loppujen lopuksi varsin tyytyväinen yhteiseen aikaansaannokseemme. Sähkömiestäkin tarvittiin, kun heti remontin aluksi purettiin madallettu katto ja katon yli kulkevat johdot piti vetää uudestaan ennen kuin saatettiin jatkaa seinien tekemistä. Toisella kertaa siirrettin valo oven päältä seinästä kattoon.

Juhannus - minun vuoroni. Midsummer - my turn.

Totta puhuaksi minuakin välillä kadutti remonttiin ryhtyminen. Jouduin katsomaan remontin tieltä siirrettyjä tavaroita viikkotolkulla nurkissani ja lakaisemaan jokaisen remppapäivän päätteeksi porraskäytävän kolme kerrosta: omani, kerrosta alempaa ja kerrosta ylempää. Ja siivottavaa riitti tietysti omassa asunnossakin. Muuten pysyttelin neuvoineni melko etäällä remonttityömaasta juhannukseen asti, jolloin oli minun vuoroni ottaa ohjat. Koko juhannuksen maalasin ja tapetoin pienessä ja kuumassa komerossa, mutta lopputulokseen olin kyllä älyttömän tyytyväinen. Juhannuksen ja remppareiskan viikon loman jälkeen keräsimme yhdessä loput tarvittavat kamat kasaan K-Raudassa ja vielä yhden Ikea-käynnin ja hyllyjen asennuksen jälkeen huone oli vihdoinkin valmis. 

Almost there...

Vihdoin valmista! Finally finished!

Nyt pienessä walk-in closetissani viihtyvät vaatteideni lisäksi myös minä ja kissa, joka livahtaa sinne aina silmän välttäessä. Oven aukaiseminen on aina ilo ja päällepantavaa löytyy aina. Samaa ei voinut sanoa ennen remonttia. Ja kyllä - se on ihan oikea walk-in, mahtuuhan sinne astumaan sisään eikä uloskaan tarvitse tulla peruuttamalla.

Tapetti on Cole & Sonin Hummingbirds ja sandaalit Dolce & Gabbanan.
The wallpaper is Cole & Son's Hummingbirds and the sandals Dolce & Gabbana.

I moved into my home in May 2011. The apartment had a tiny closet for clothes, but the layout was very awkward and the space and storage units (if you can call them that) very unpractical and almost non-existent. After having put up with it for a year I hired a decorator to transform it to my personal sanctuary, a walk-in closet of my dreams.  After several weeks of hard work - his (the decorator that is) and mine - and a lot of everyday nuisance, the dream came true: I had my walk-in! It is hardly any bigger than the previous, but it has everything else that I need. It is such a pleasure to open the door and step in. Nowadays I always have something to wear. So in the end it was worth the pain and suffering... 

Arki-ilottelua - Small pleasures of life

Olin varannut täksi iltapäiväksi ajan kampaajalle otsatukan lyhentämistä varten. Pahaksi onneksi liikenne tökki ja lisäksi tein pari väärää liikennevälinevalintaakin perille päästäkseni, mikä tarkoitti sitä, että loppujen lopuksi kipitin paikalle puolijuoksua, otsa hiessä - ja vartin myöhässä. Olin täysin vakuuttunut, että minulle oli varattu vartti aikaa ja joutuisin kääntymään ovelta takaisin, mutta ei. Tervetuloa vaan ja tähän istumaan. Vielä tässä kohtaa luulin, että nyt nyrhitään hätäisesti jokunen milli pois otsiksesta ja sillä siisti - kiitos ja näkemiin. Vaan tuossa kohtaa hyvät haltijat olivat puolellani: minulle olikin varattu tunnin aika! Siispä Azimin kanssa päätettiin ensin leikata otsis; sitten hiukset pestiin, sävytettiin ja föönättiin. Ja tökättiinpä minulle jossain kohtaa skumppalasikin käteen.

Mikä vielä siinä viiden hujakoissa vaikutti arkisen tehokkaalle, vähemmän glamoröösille otsatukan lyhennystoimenpiteelle muuttuikin pyytämättä ja yllätyksenä ylelliseksi hemmotteluhetkeksi. Miten elämä yllättääkin iloisesti juuri silloin kun vähiten sitä odotat! Hiuksista - ja alkuillasta - tuli niin kivat, ettei sekään harmittanut, etten ehtinyt Paavalin kirkkoon kuuntelemaan kauneimpia joululauluja pop-sovituksin.

I had an appointment with my hairdresser today. After making some bad choices when choosing my means of transportation I arrived in the salon very, very late considering that I only went there to have my bangs cut, which takes about fifteen minutes. So I thought that if I was lucky Azim would quickly cut my bangs before his next appointment. But for some reason I had an hour booked for the job. So I decided to enjoy the rest of the booked hour and I ended up having my hair dyed while I was having sparkling wine. Yes, the bangs got cut, too... 

Sometimes life is like a box of chocolates, you never know what you're gonna get. I couldn't agree more with Forrest Gump.

Terveiset Tallinnasta - Greetings from Tallinn

Olo oli kaikkea muuta kuin virkeä, kun herätyskello pärähti soimaan aamukuudelta. Piti nimittäin ehtiä aamukahdeksalta lähtevään Tallinnan laivaan. Reipas kävely halki jouluvalaistun keskustan terminaaliin ja kuppi kahvia ja vastapaistettu croissant auttoivat karistamaan pahimmat unihiekat silmistä. Karvaampi herätys tuli, kun laivassa kuulimme matkan kestävän normaalin 90 minuutin sijaan 160 minuuttia. Ei hyvä. Tallinassaoloaika oli nimittäin jo aiemmin lyhentynyt alkuperäisestä kahdella tunnilla, kun laivayhtiö ilmoitti peruttaneensa klo 19 lähdön ja tarjosi klo 17 lähtevää laivaa tilalle.

Vaan hyvin ehti jalat kävellä kipeiksi jäljellejääneessäkin ajassa. Luvatun pikkupakkasen sijaan lämpötila lienee ollut nollan tuntumassa ja kadut olivat märkää lumisohjoa. Litimäriksi kävellyt nahkasaappaat kuivuvat parasta aikaa kylppärin lämmitetyllä lattialla toivottavasti vielä käyttökelpoisiksi talvikengiksi...

Muuten päivä oli aivan fantastinen. Ruoka oli hyvää, mukaan tarttuneet heräteostokset tarpeellisiksi perusteltuja, ja kakkukimarakelpoinen kahvilakin löytyi. Matkalla satamaan piti tietysti seurata muiden 'porojen' esimerkkiä ja noutaa pullo poikineen paikallisesta pitkäripaisesta kotiinviemisiksi. 

Kotimatkalla naurettiin vedet silmissä, kun loistava matkaseuralaiseni pamautti nyrkin pöytään entistä passinnleimauskäytäntöä esittäessään sillä seurauksella, että vastapäätä istuvan naishenkilön täysi drinkkilasi (lue: muovimuki) pomppasi kymmenen sentin korkeuteen ja laskeutui kaikkea muuta kuin pystyasentoon... Kuinka ne sekunnit siinä välissä, kun lasi nousi ilmaan ja pamahti takaisin pöytään tuntuivatkaan pitkiltä - kuin aika olisi pysähtynyt - ja lasin lyhyt lentomatka oli kuin hidastetusta filmistä. Lentoon lähteneen drinkin omistaja suhtautui tapahtuneeseen mutkattomasti ja häntä taisi naurattaa melkein yhtä paljon kuin meitä. 

I spent the day in Tallinn, Estonia today. I love the old town - great restaurants, cosy cafes, beautiful buildings, narrow alleys, lovely shops - lots to see and to experience. Though we did not have as much time as we had hoped: the boat trip took almost twice as long as usual and the shipping company had cancelled the return we had booked so we were forced to come back to Helsinki two hours earlier than originally planned. But in the end it turned out to be good: my feet were killing me when we finally returned to the ship and I felt I was in the edge of exhaustion from all that walking, so I guess the day was pretty perfect...

Kristina från Duvemåla

Vietin eilisillan hyvässä seurassa Svenska Tearternissa. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen - kyllä, liput oli hankittu helmi-maaliskuun vaihteessa - istuin kahden ystäväni kanssa toisella parvella nauttimassa nuoruudenidoleitteni Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen (ABBAsta ne B:t) fantastisen hienosta musikaalista, Kristina från Duvemåla. Enkä nauttinut vain musiikista, vaan myös tarinasta, esiintyjistä, lavastuksesta ja puvustuksesta. Erikseen pitää tietysti mainita moneen kertaan tässä yhteydessä kehuttu Maria Ylipää, joka Kristinana oli häkellyttävän häikäisevä! Menkää hyvät ihmiset  toteamaan se itse - huomaatte käyttäneenne 70 euroa erityisen hyvin.

Olen pitänyt ruotsin kielen taitoani melko hyvänä, mutta aika ajoin katsomossa minulla oli samanlainen tunne kuin italiaksi lauletussa oopperassa silloin kun tekstityslaite on rikki: ei mitään käsitystä tapahtumista :-) Enemmän tuolissa kiemurtelua aiheutti kuitenkin istuimen epämukavuus. Miksi kukaan ei kertonut, että parvella istutaan antiikkisilla pikkutuoleilla, joissa istumamukavuus on lypsyjakkaran luokkaa? Ja niillähän istuttiin; esitys yksine väliaikoineen kesti melkein neljä tuntia. Vannoimme, että ensi kerralla odotamme vaikka kahdeksantoista kuukautta päästäksemme istumaan permannon mukavampiin tuoleihin. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin pikkuriikkinen harmi esityksen kokonaisihanuuteen suhteutettuna.

I saw Kristina från Duvemåla, a musical by ABBA's Benny Andersson and Björn Ulvaeus, yesterday in Svenska Teatern (Swedish Theatre in Helsinki). It was absolutely fantastic! Should you be lucky  enough to get tickets (I bought mine nine months ago - needed three seats close to one another and after work) - go see it yourself!  Note: the musical is in Swedish and it would quite useful to know more than some  to understand what is going on. And beware if you have your seats in the 2nd balcony: the seats are very antique and very uncomfortable and you will be sitting on them almost for four hours.... But in the end none of that matters, the musical is so enjoyable.

Kuva: Svenska Teatern

Hyvää ja terveellistä - Monday treat

Kun pyryttää lunta tai muuten vaan ei tee mieli pistää nenäänsä ovesta ulos, voi leivän tai tekemisen puutteessa ryhtyä vaikka siemennäkkärin tekoon. Löysin tämän ohjeen aikoja sitten Kalastajan vaimo -blogista ja ihastuin siihen satasella ensimmäisen kerran sitä maistettuani. Älyttömän helppo ja nopea resepti: sekoitetaan noin 10 rkl seesaminsiemeniä, 10 rkl auringonkukan siemeniä, 3 rkl pellavansiemeniä, 6 rkl kaurahiutaleita, 4 rkl mantelijauhetta ja reilu teelusikallinen merisuolaa kolmen munan kanssa pehmeäksi taikinaksi, levitetään pellille leivinpaperin päälle mahdollisimman ohueksi levyksi ja paistetaan 150 asteessa puolisen tuntia. Levy leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi heti uunista ottamisen jälkeen ja palat jätetään jäähtymään ritilälle.

Tai niiden siis annetaan jäähtyä niin kauan, että sormet sietävät tarttua ensimmäiseen palaan, jolle sipaistaan vähän voita ja sitten haukataan. Kohta voidellaan toinen pala, kolmas, neljäs.... Oma uunipeltini on ilmeisesti Kalastajan vaimon peltiä pienempi, sillä saadakseni levystä tarpeeksi ohuen laitan pari ruokalusikallista vähemmän siemeniä taikinaan.

I promise that this will not become a baking or cooking blog, but this recipe is worth sharing. I found it a long time ago from one of my favorite blogs, Kalastajan vaimo. This seed crisp is very delicious and easy to make: all you have to do is mix 10 tbsp sesame seeds, 10 tbsp sunflower seeds, 3 tbsp flax seeds, 6 tbsp oatmeal, 4 tbsp almond flour, 1 tsp sea salt and 3 eggs, spread the soft paste on a baking sheet, put it in the oven (150°C/302°F) for half an hour and when it is still hot, cut it into pieces and set aside to cool. Later (or sooner) put some butter on it and enjoy!

Identiteettiongelma - Identity problem

Työpaikallani meidän odotetaan kantavan näkyvillä henkilökortteja, jotka toimivat myös kulkuavaimina. Sininen läpyskä rumine metalliketjuineen ei varsinaisesti kaunista mitään asua, joten kaltaiseni tyylistään tarkka ihminen tietysti sulloi läpyskän kännykkäpussiin piiloon. Mutta ei se oikein toiminut niinkään, kun yhdestäkään ovesta ei päässyt kulkemaan kaivamatta läpyskää esiin.

Sitten muistin Ninan, entisen työkaverini, joka tekee mitä kauneimpia koruja. Viikon päästä sain nähtäväkseni kuvat kahdesta toinen toistaan kauniimmasta, toiveideni mukaan tehdystä helminauhasta, jotka oli varustettu tarpeellisella nipsulla. Ja kaksi päivää myöhemmin valitsemani koru odotti minua oven alla. Täydellistä! Töissä uusi helminauhani herätti tietysti ansaitsemaansa huomiota ja ihastelua. Eikä se sininen läpyskäkään näytä enää ihan niin kammottavalta roikkuessaan näin ihanassa nauhassa.

Jos sinulla on samankaltaisia asustehaasteita, käy tutustumassa NSG Jewelleryn sivuihin. Sieltä löytyy tusinoittain ratkaisuja kaikkiin korua vaativiin tilanteisiin. (Bongaa kuvasta kuvausassistentin tassut!)

I am supposed to have my ID bagde visible at all times at work. The problem was that it was totally cramping my style! Very ugly necklace indeed. Then I remembered my friend Nina who is a very talented jewelry maker and contacted her with my very specific needs. She, of course, fulfilled my expectations completely and made me a beautiful ID bagde necklace. Should you envy mine don't hesitate to contact NSG Jewellery and order one for yourself. You see - problem solved!

Lumen taju - Sense of snow

Talvi on saapunut Antti-myrskyn myötä! Koko perjantain seurasin lumituiskua ikkunan läpi ja vasta pikkutunneilla uskaltauduin ulos uhmaamaan jäätävää tuulta jatkoille venyneiden pikkujoulujen jälkeen. Miten sitä kesän jäljiltä onkin aina yhtä yllättynyt, miten kylmä talvella voi olla. Ja miten pimeän ja synkän syksyn jälkeen ei muistakaan, miten paljon lumi tuo tullessaan valoa!

Lauantaina lumipyrystä ei ole enää tietoakaan, paitsi tietysti muistoksi jääneet kinokset. Sisäpihalla fillarit ovat jääneet lumen saartamiksi  ja ikkunapelleillemme lumi on tuiskunnut korkeiksi kinoksiksi, jotka peittävät ainakin Sissiltä näkymät lumiselle pihalle.

Ja lisää on luvassa tulevina päivinä, lupaa Foreca.

We had quite a winter storm yesterday and finally we have snow in Helsinki. Not just a little but lots. Funny how you forget how cold the winter can be and how light and bright the snowy landscape is.  In our backyard all bicycles that have been left out are covered with snow (mine is in a warm and dry storage, naturally) and Sissi can hardly see out because of the drifted snow in the windows. I wonder when we will be able to open our windows again - in April?