Raitasukat?

Edellisestä postauksesta mieleeni muistui kuva, jonka otin - näköjään melko täsmälleen vuosi sitten - paljaista jaloistani, sohvalla selälläni maaten, jalat kattoa kohti. Raidat teki sälekaihtimen välistä paistava syysaurinko. Ei minulla muuta.

My previous blog post made me think about the photo that I took - apparently a year ago - of my bare  feet. I was lying on the couch on my back,  my feet in the air. The autumn sun was shining through the open Venetian blinds and there they were, my funny striped feet.  Just that, nothing more today.

Rakkautta ja raitoja

Raitapaita lienee valkoisen paitapuseron tapaan vaatekaapin klassikko-osastoa. Syystä tai toisesta minulla on kuitenkin ollut elämässäni raitaneuleiden kokoinen aukko, jota paikkasin elokuussa Santorinilta löytyneellä sinivalkoisella pellavaneuleella.

Heel Athens Labin takaa pidempi unelmanpehmeä pellavaneule on täydellinen kesäneule, mutta ei sillä talvella tarkene. Siksi toivomuslistalla ostoslistallala onkin Filippa K:n klassikko, ohuenohut sinivalkoinen merino stripe pullover. Paitsi jos löydän jotain yhtä laadukasta pienemmällä hinnalla. Vinkkejä saa laittaa kommenttiboxiin.

Striped knit is probably a wardrobe classic like a white shirt. I became a happy owner of a striped knit in August, when I found this knitted beauty from Santorini. The label is Heel Athens Lab and the material is 100 % linen. For the winter I have a Filippa K classic blue and white merino stripe pullover on my wish shopping list.

Filippa K pullover photo: byflou.com

Pesä - Nest

Olen ollut loppuviikon pois töistä kumarruttuani keskiviikkona kotiin tultuani noukkimaan postit lattialta ja noidannuolen iskettyä alaselkään - sellaisen tuhannen voltin iskun, josta jalatkin kieltäytyivät tottelemasta askelkäskyjä hetkeksi.

Olen siis viettänyt kaksi päivää öitä lukuunottamatta pesässä, jonka rakensin päiväpeitosta, untuvapeitosta ja parista sohvatyynystä lattialle sohvan ja tv:n väliin. Käden ulottuvilla ovat olleet sekä oma että työläppäri, puhelin, kaukosäätimet ja lehtiä sekä vesilasi. Olisin varmaan kuollut jo ikävystymiseen ilman ruotsalaistanskalaista Siltaa, jonka jaksot katsoin putkeen digiboxilta. Mielettömän hyvä sarja ja jatko vaikuttaa lupaavalta myös.

Rentoa viikonloppua kaikille!

I've been at home for two days after bending over to pick up the mail on the floor on Wednesday when a vicious lumbago hit me hard and almost knocked me over there and then.

So I've spent the last two days in my nest, which I built on the floor between tv and couch from a bed cover, a duvet and cushions. Doesn't it look comfortable... Within arm's reach I've had two laptops, remote controls, phone and magazines. The Swedish/Danish The Bridge has saved me from dying of pure boredom - I watched it from the first episode of the first season to the second episode of the second season and loved every second.  

Happy Friday and hope you'll have a relaxing weekend! I know I will.

Light as a feather

Nyt kun untuvat ja höyhenet ovat ajankohtaisia myös takkien ja peitteiden täytteenä, on korkea aika esitellä Santorinilta ostamani korvakorut. Usko tai älä, mutta nämä ovat ihkaoikeita sulkia, jotka on päällystetty 24 karaatin kullalla. Jos ihastuit, mutta matka Santorinille tai muualle Kreikkaan ei ole ajankohtainen, tutustu näihin ja muihin Thallon käsintehtyihin koruihin täällä.

Thirassa sijaitsevaa Champagne-liikettä emännöi viehättävä englantilaisrouva ja valikoimissa oli Thallon lisäksi paljon uniikkeja ja/tai käsityönä tehtyjä koruja, myös Skandinaviasta.

I bought these delicate Thallo feather hoops from Santorini - from a charming little shop called Champagne in Thira. Believe it or not, but these are real feathers, covered with 24K gold. Aren't they adorable - I was sold immediately.

Keltajalkaisia kaunottaria - Yellow beauties

Viikko sitten vapaa-aikaani hallitsivat sienet, tarkemmin sanottuna suppilovahverot.  Työkaverini Tiina toi sunnuntai-iltana ison korillisen keräämiään sieniä, jotka ilolla otin vastaan. Sunnuntai-ilta meni niitä putsatessa ja pieniessä, ja ehdinpä käynnistää kuivausoperaationkin. Pakastimeen ei nimittäin vieläkään mahdu marjojen lisäksi juuri muuta - jäätelöpaketille on kuitenkin aina varattava tilaa. Tajusin hetikohta, että en pysty sellaista määrää kuivaamaan kiertoilmauunissa, kun kuitenkin piti käydä töissä päivisin, joten huhuilin Facebookissa, josko kaveripiiristä löytyisi kuivuri lainaksi. Ja löytyihän se. Myöhään keskiviikkoiltana koko sienisaalis oli kuivattu ja purkitettu. Jätin yhden purkin lieden viereen työtasolle, jotta muistan käyttää viimeiseen muruun kuivaamani herkut, joiden eteen näin paljon vaivaa.

A week ago all my time was dominated by mushrooms, yellowfoots to be precise. My colleague brought a big basket full of them on Sunday, which I accepted with joy. After cleaning I started to dry them but realized very soon that the capacity of my oven wouldn't make it. After all, I had to spend my days in the office... So a dear friend of mine was kind enough to lend me her dryer.  Late Wednesday evening the entire lot was dried and canned. I'm so looking forward to using these in my cookings.

Blondes have more fun - syksystä viis

Olen avannut glögikauden jo kohta kaksi viikkoa sitten, pakannut kesäkengät ja -vaatteet yläkaappiin ja nostanut neuleet silityslaudan kautta esille, mutta mikään näistä toimenpiteistä ei ole konkretisoinut syksyä samalla tavalla kuin tämänpäiväinen päivälliseni: risotto.

En koskaan tee risottoa kesäisin - se kuuluu ehdottomasti muiden vuodenaikojen lohturuokaosastoon. Ostin perjantaina kanttarellit kauppareissulla ja lauantai-iltana vietin tovin lieden ääressä risottoa sekoittaen. Risotto on itse asiassa aika vaivalloinen ruoka valmistaa: paljon aineksia, joita pitää silputa, pilkkoa ja raastaa, ja kauhasta ei voi päästää irti hetkeksikään, mutta lopputulos on aina kaiken vaivan arvoinen.

Aiemmin päivällä tapasin ystäväni kaupungilla ja houkuttelin hänet kanssani Sofinahiin. Kemikaalicocktailin Noora oli nimittäin kertonut ostaneensa sieltä Coatpeoplen viskoosivillaneuleen, joka näytti kuvassa niin kivalta, että ansaitsi tulla sovitetuksi. Mukaanhan se lähti. Ystäväni sovitellessa ekonahkahametta iskin silmäni vielä Zoe Karssenin svetariin - en tietenkään siihen Crème de la Crèmeen (liikaa bloginäkyvyyttä - eikä sitä kyllä ollut tarjollakaan). Blondes have more fun -teksti puhutteli sisäistä blondiani ja kun Tukholmasta tulin ilman Where is Yves? -svetaria, oli ostopäätös siinä. Tässä materiaalikin on kohdallaan: 80 % puuvillaa ja 20 % polyesteria.

Mustat ostoksetkin puhunevat omaa kieltään päähäni pesiytyneestä syksyfiiliksestä. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä kuitenkin.

I've opened up my glogg season almost two weeks ago, have packed my summer shoes and clothes and unpacked all the knitwear, but none of these made the autumn as concrete as today's dinner did. I never make risotto in the summer - it is definitely the comfort food of cooler seasons. I bought the  chanterelles on Friday and on Saturday night I spent quite a while in front of the stove stirring risotto. It was all worth it.

Earlier in the day, I met a friend of mine downtown and asked her to walk with me to Sofinah. I wanted to try on a sweater by Coatpeople that I'd seen in Kemikaalicocktail blog. It was perfect and exactly what I was looking for. There was also a Zoe Karssen sweatshirt - no, NOT THE Crème de la Crème (too much blog exposure and polyester - and besides, gray is definitely not my color) - but a black one with the text 'Blondes have more fun'. And I love those tiny hearts!

All in all, a good day.

Thank you for the music - and for all the fun!

Kuukausi sitten Tukholmassa vietetyn viikonlopun varsinainen syy oli visiitti ABBA-museoon. Olen aina halunnut olla Agnetha ja museon ulkopuolella sain tilaisuuteni! Tuossa toisessa kuvassa me Fridan kanssa poseerataan näissä mielettömissä kissamekoissa. 

Museossa oli ABBA-fanille nähtävää ja kuultavaa enemmän kuin kuin yhdellä käynnillä jaksoi kokea. Ja lipusta löytyvällä ID:llä sai omat tekemisensä talteen myöhempää myötähäpeää varten. Nyt tämän uskaltaa jo julkaista, kun ID on vanhentunut ja videot ja kuvat on taltioituneena enää omalle koneelleeni. Pakkohan minun oli päästä Abban kanssa lavalle, vaikka vähän nolottikin. Me ABBAn (tai viidennen jäsenen kanssa siis ABBAS tai SABBA...) kanssa vedettiin tietysti Dancing Queen. Säästän teidät tuolta videotaltioinnilta - luultavasti syyllistyin jo joukkomurhaan tappamalla kaverit nauruun, kun julkaisin videon Facebookissa. Kävin myös esiintymässä Abban musavideossa, miksasin Money, money, moneyn uudelleen, sovitin virtuaalisesti esiintymisasuja, kävin luurit päässä koe-esiintymässä eli vedin karaokena The winner takes it allin ja ties mitä muuta. Huiman hauskaa - suosittelen!

Tuliaisiksi toin museosta näiden kaikkien taltiointien lisäksi kolme jääkaappimagneettia.

The ultimate reason for the weekend in Stockholm was visit to the ABBA The Museum. I've always wanted to be Agnetha and outside the museum I finally had my chance! In the second picture, Frida and I are posing in these insane cat dresses.

The museum was a heaven for a hard-core Abba fan. I had to get on stage with ABBA, although it was quite mortifying. This time ABBA (or with the new fifth member ABBAS or SABBA) performed Dancing Queen. The audience went wild, of course :-) I will spare you from that video recording - I think I've already killed several people by publishing it in Facebook profile. Anyway - the whole museum experience was phenomenal and incredibly fun.