Straight @ Zodiak

Olin perjantaina ystävien houkuttelemana ja kanssa Kaapelitehtaalla katsomassa Zodiakin Straight-tanssiesitystä. Olen suhtautunut varauksellisesti nykytanssiin, mutta nyt päätin antaa itselleni tilaisuuden tulla toisiin ajatuksiin. 

Straight on (käsiohjelman mukaan) ylistys miessukupuolelle, ryhmien yksilöille. Esityksen alussa minua vaivasi kovasti, ettei esityksessä ollut selkeää juonta/tarinaa - ainakaan sellaista, jonka olisin ymmärtänyt - mutta sitten päätin, ettei minun tarvitsekaan ymmärtää, mitä lavalla tapahtuu, vaan heittäytyä nauttimaan teoksesta päätäni vaivaamatta. Ja loppujen lopuksi nauttiminen oli helppoa: viisi mielettömän taitavaa ja hyvännäköistä miestanssijaa tummissa puvuissa, ja hetken aikaa myös pöyristyttävän korkeissa koroissa. Vieresssäni istunut ystäväni sai jossain vaiheessa yhden tanssijoista, tietysti sen komeimman, syliinsä istumaan. Olisin huolinut minäkin ja istuinkin varmuuden vuoksi loppuesityksen polvet nätisti vierekkäin ja yhdessä enkä niin kuin siihen asti, polvi toisen päällä. Tanssijaa en enää syliini saanut, mutta esityksen viime metreillä katosta yllättäen pudotetuista mustista superpalloista yhden kylläkin...

Hesarin kulttuuritoimituksessakin oltiin melko hurmioituneita keskiviikon ensi-illasta. Esityksiä jo jäljellä jokunen ja lippujakin saattaa olla saatavilla - reilun parinkympin sijoitus lippuun kannattaa.

I went to see modern dance with my friends and neighbors on Friday. I've been very skeptical towards modern dance for some reason, but Zodiak's Straight was a fantastic performance. Five hugely talented (and good-looking) male dancer in dark suits. There might be tickets left for the coming performances, so go and get yours now - you're worth it!

Prank on pila, practical joke on käytännönpila

Työhistoriassani on ajanjakso, jota leimasivat käytännönpilat. Silloisella työpaikallani, sittemmin konkurssiin menneessä startupissa, käytännönpilat olivat lähes päivittäistä hupia. Varsinainen kujeilija oli kollegani Jukka, jonka pilojen kohteeksi jouduin usein itsekin. Kerrankin sateella otin töistä lähtiessäni töissä säilyttämäni varasateenvarjon, jonka sitten avasin ulospäästyäni. Päälleni satoi paperisilppua, jonka Jukka oli kuulemma jo kauan sitten sullonut sateenvarjon sisään. Vaihdoimme kerran myös yksissä tuumin pomolle Lontoosta räätäliltä saapuneeseen lähetykseen miesten mittapikkutakin tilalle minun Mangon bleiserini. Oli sitä kotona sitten ihmetelty ja ihan siellä vaatturiliikkeessä asti Lontoossa, josta tokikin oli vakuuteltu, ettei naisten Mangon bleiserin joutuminen laatikkoon ollut mitenkään mahdollista. Pilamme paljastui siis vasta seuraavana aamuna ja silloin ajattelin, että nyt me luultavasti saadaan selkäsauna...

Elvytin käytännönpilakulttuurin omassa henkilökohtaisessa elämässäni, kun Hurghadan lomaa suunnitellessani arvelin minuun kohdistuvan vähemmän huomiota paikallisten miesten taholta, jos minulla olisi sormus vasemmassa nimettömässäni. (Toiveajattelua, voidaan näin jälkeenpäin todeta.) Siitä se ajatus käytännönpilasta sitten lähti. Sormus, ikivanha Cartier Trinity -kopio löytyi omasta korulippaasta. Kerroin perheelleni ja vasemman käden sormilla laskettaville ystävilleni suunnitelmastani, muille en hiiskunut sanaakaan. 

Lähtöaamuna lähetin iPhonella T2-termnaalin Starbucksista kuvan sormuskädestäni Facebookiin. Yllätyskihlat poikivat nanosekunnissa ensimmäisen tekstiviestin ja olipa niitä lähetetty muistaakseni pari muutakin, kun perillä käynnistin puhelimen uudestaan. Lomalla seurasin iltapäivisin vuoroin hämmentyneenä, vuoroin huvittuneena Facebookiin kertyviä onnitteluja. Minä, vannoutunut vanhapiikako muka kihloissa - noinko huonosti ystäväni minut tuntevat. Kotiinpalattuani postasin uuden kuvan kädestäni, tällä kertaa ilman sormusta ja paljastin totuuden mielikuvitussulhasestani ja -kihlauksestani. Luojalle kiitos - onnistuin säilyttämään FB-ystäväni jekustani huolimatta. Ai niin, edellämainittu Jukka ei mennyt lankaan. 

I love practical jokes. I used to have a Practical Joke Master as a colleague and together we mastered a few legendary office pranks in the past. After the company went bankrupt (I'm certain that our practical jokes had nothing to do with that) I had other things in my mind and forgot all about pranks.

When I was planning my trip to Egypt I got an idea: if I had a ring in my ring finger would I be left alone by local men? (Didn't work, I received several marriage proposals.) After all, I was traveling alone. And then it hit me: this would be a perfect Facebook prank! I found an appropriate ring from my jewelry box and put it in my finger in the morning of departure. Then I took a photo of my left hand in Helsinki-Vantaa airport when having my morning coffee and croissant and posted it on Facebook. 

Congratulations kept flooding in during the next couple of days. I was totally amazed - don't these people know me: me, spinster, engaged?! I set the records straight and begged for forgiveness when I returned home. To this day I haven't lost any of my FB friends....

What's your star sign?

Net-a-porter kyseli horoskooppimerkkiä päivän uutissähköpostissaan. Nyt sielunkumppani löytyisi kenkien muodossa erittäin edulliseen kuudensadan euron hintaan. En vielä klikannut näitä leijonia ostoskoriin...

"Find your soulmate in Charlotte Olympia's cosmic collection." I am a shoe lover, but soulmate shoes - come on...

Kuva: Net-a-porter.com

Silk, silkier, silkiest

Muistattehan vielä ne neliönmuotoiset silkkihuivit? Ne, jotka minä(kin) hylkäsin viitisen vuotta sitten ja myin lähes viimeiseen omistamaani kappaleeseen kirpputorilla. No, nyt minusta on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, että tuo klassinen silkkineliö on sittenkin taas ajankohtainen. Jemma-nimisestä paikasta lomalle mukaan löytyi beige-valko-harmaa huivi, jota sovittelin päähänkin The Editin inspiroimana. Mikä ei ollut minun juttuni. Samainen huivi oli kaulassani myös jotain viime viikon työasua täydentämässä. Hermès'n punaisesta huivikaunokaisesta haaveilinkin jo aiemmassa postauksessani.

Pankin räjäytti pääsiäissunnuntaina StylePlazan Sofia asupostauksellaan, jossa hänellä oli himoitsemani silkkineliö kaulassa, huolettomasti solmimatta jätettynä.

Kaivelinkin Sofian (tai oikeammin Sofian äidin) huivista inspiroituneena samasta hylättyjen huivien laatikosta pari unohtunutta, myyntivimmalta säilynytta huiviaarretta: Diorin sinikeltavalkoiseen logoprinttihuivin ja Dyrnberg/Kernin lasikiviprintein koristellun huivin. Löytyipä samasta laatikosta vielä pienempi luonnonvalkoinen Diorin CD-logohuivi ja ohut liukuvärjätty sinikeltavihreä silkkisifonkihuivi. Näillä päässen hyvään alkuun, mutta taidan tarkistaa vielä kirpputorikassit vintillä sekä katsastaa muutamat Helsingin vintageliikkeet ja Huuto.netin värikkäämpien silkkihuivien toivossa.

Tuon Diorin logohuivin olen ostanut Play it again Samista vuosia sitten ja osa sen viehätystä on sen salaperäinen historia. Yhteen huivin kulmaan on nimittäin ommeltu käsin nimikointilappu.

Remember twill silk scarves? Those colorful squares that I used to love and collect and later replaced them with big and beautiful Faliero Sarti scarves? I think I've fallen in love with them again. Fortunately I had kept at least some of my favorites. Like the white/blue/yellow Christian Dior scarf. And couple of beige ones. But I definitely need more, more colorful scarves. I intend to check flea markets, Huuto.net and some local vintage stores, hoping to find some beautiful silk scarves without breaking the bank. I'd love to own a Hermès scarf, but such an investments requires careful consideration (and savings!).

Liukuväriä

Minulla oli tänään kampaajalle hartaasti odottamani ajanvaraus, jonka olin tehnyt kuukausi sitten edellisellä käynnillä, kun otsatukkaa lyhennettiin ja väriä vähän lomaa varten kirkastettiin. No, nyt väri oli paahtavan auringon ja meriveden haalistama, ikävä juurikasvu puski näkyviin ja otsatukkakin oli  venähtänyt liian pitkäksi. Tehtaankadulle päästyäni pienenä yllätyksenä tuli, että oma luottokampaajani Azim oli sairiksella eikä kukaan ei ollut vaivautunut minulle siitä ilmoittamaan. Olivat kuitenkin ystävällisesti järjestäneet Iriksen huolehtimaan päästäni. 

Pienen henkisen nikottelun jälkeen istahdin - myönnetään, hieman epäilevänä - tuoliin ja kerroin, että olin ajatellut liukuvärjäystä. Turhaan epäilin, Iris innostui ajatuksesta ja hiuksista tuli hänen käsittelyssään oikein ihanat. Ja nyt minulla on siis isolla rahalla, värjäämällä tehty tukeva juurikasvu :-) Ennen kuin pääsin ovesta ulos, tarttui ikkunasta mukaan vielä näyttävä 'statement necklace'. 

I had an appointment in my favorite salon today, but unfortunately my very own, very dear hairstylist was on sick leave so I had been appointed to Iris. We've met before but I was still a bit doubtful - for nothing, because she was good. I love my new gradient hair, very restrained gradient hair. And my new statement necklace. Picture this: tanned skin, golden necklace, white blouse or shirt...  

And I love my very own assistant photographer, HFH Sissi - her feline highness <3.

Onnesta soikeana!

Tästä päivästä tuli oikeastaan aika hieno. Tai eikä mikään aika hieno, vaan fantastisen hieno! Monen päivän jännittämisen jälkeen ei aamulla Meilahdessa otetuista kuvista löytynyt valtavaksi helpotuksekseni mitään sellaista, mitä niissä ei pitäisikään olla. Ja iltapäivällä työpöydälleni ilmestyi juhlan kunniaksi pieni paketti, jonka sisältä löytyi - niin, SE sormus. 

Eikö olekin ihana! Käden alla viime kesän alesta ostettu, ahkerasti käytetty ja rakastettu Vivianne Westwoodin Union Jack -silkki/villahuivi.

This turned out to be a fantastic day. First I got the best news concerning my health - no nasty lumps this time either. Later in the afternoon my YSL Arty arrived, finally. Isn't it gorgeous!? The scarf underneath my hand is Vivianne Westwood's distressed Union Jack wool and silk-blend scarf, a beloved bargain from Net-a-porter summer sale.

The gold cuff

Minä olen aina ollut kultatyttö - siitäkin huolimatta, että muoti syrji pitkään meitä kullan kimalluksesta pitäviä. Kulta on ollut 'so last season' - vanhanaikaista, muka mummojen juttu - hopean hohtaessa muodikkaana, mutta omiin lämpimiin väreihini kulta vaan kertakaikkiaan sopii hopeaa paremmin. 

Viime aikoina me kultatytöt olemme kuitenkin eläneet kulta-aikaa muodin harjalla. The Edit, Net-a-porter.comin julkaisema uusi muotiraamattu nosti kultaiset rannekorut (tietääkö joku asiallisen käännöksen cuff-sanalle?) kahdenkymmenenviiden kauden avainasu(stee)n joukkoon. Kiitos. Ulkoilutan siis Ela Stonen leijonaa ranteessani ahkerasti tulevana keväänä ja kesänä.

"The gold cuff. Buy now and wear forever. The gold cuff is in its element this season, adding a special touch to head-to-toe white or bold color looks"(The Edit). I rest my case.