Jonkinasteisesta suurpiirteisyydestäni huolimatta ahdistun helposti epäjärjestyksestä. Oion vaatehuoneessani jatkuvasti t-paita-, neule- ja kenkälaatikkopinoja. Henkarivaatteeni on järjestetty koon, värin ja käyttötarkoituksen mukaan, ja puolipidetyille vaatteille on oma kaappinsa. Joutilaat käsilaukut ovat sotilaallisessa järjestyksessä omalla hyllyllään. Alusvaatteeni on järjestetty myös värin mukaan laatikoihin, samoin sukkahousut omiinsa. Lakanoille ja pyyhkeille on oma säilytyspaikkansa, jossa ne silitettyinä ja rullattuina odottavat käyttöä.
Tulin taas jokin aika sitten muistutetuksi, että kaikki eivät ole yhtä järjestelmällisiä ja tarkkoja säilytyksestä. Noora Hautakangas ja Susanna Penttilä nimittäin avasivat vaatekaappinsa ovet Me Naiset -lehdelle. Ja minä avasin silmäni ja suostun - vastahakoisesti - myöntämään olevani tiukkapiponatsi järjestyksen suhteen. Sieluni silmin näen, kuinka ystäväni siellä parhaillaan nyökyttelevät...
Muttamutta.... Siis miten tuolta löytää mitään? Kuinka moni aarre unohtuukaan tuonne ryppykasojen keskelle? Kuinka kauan menee lähtemiseen aikaa, jos joutuu kaivamaan tuolta hyllyn tai täyteen ahdetun henkarikaapin perältä ryppyisen vaatteen? Varsinkin jos tajuaa vaatteen tarvitsevan silitysraudan kosketusta ennen ihmisten ilmoille uskaltaltumista?
Oikeastaan tarkoitukseni ei ole arvostella sen enempää Susannaa kuin Nooraakaan, vaan muistuttaa itseäni, että vähemmälläkin säätämisellä ja pinojen oikomisella pärjää. Että Susanna ja Noora ovat varmaankin ihan onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä, ihania naisia sotkuisista kaapeistaan huolimatta. Että kultainen keskitie riittää.
I love order. I keep my stacks of t-shirts, sweaters and shoeboxes straight. I color-coordinate, iron, fold, roll, hang, sort - you name it, I do it. Therefore it is so refreshing to see that not everyone is as uptight as I am...
Hei! ja toivottavasti ei tunnu siltä että kommentoin liikaa :) Mutta luin jossain (siis näköjään Me Naisissa) tuon saman jutun ja ajattelin että onpas rohkeaa avata kaappinsa lehdessä ja että omani (se vanhakin) oli aika hyvässä järjestyksessä vaikka inhosinkin avata ne ovet. Mielestäni heillä on vaan kyse siitä että paljon vaatteita omistavina ja hyvin pukeutuvina ihmisinä he tarvitsisivat kunnolliset vaate- tai pukeutumishuoneet! Vaikka sillä led-nauhalla varustettuna :) Ei siis turhaan stressata komeroilla ainakan kesällä (ja lomalukemiseksi kirjastosta sainkin Onnellisuusprojektin :) ! Terv.i
ReplyDeleteEi ollenkaan - ilahdun kommenteistasi aina! Todellakin ovat nämä ihanat naiset vailla riittäviä säilytystiloja, mutta on se myös luonnekysymys: jotkut eivät yksinkertaisesti viikkaa vaatteita - tai kiskaisevat jostain pinon keskeltä pari paitaa ja kiireessä tunkevat ylimääräiset viikkaamattomina takaisin ja siitä se lähtee... Tai investoivat mielummin niihin vaatteisiin tms. kuin niihin säilytystiloihin. Mutta sekin on ok - jokainen tavallaan. Levitetään me kauniiden ja hyvinvalaistujen vaatehuoneiden ilosanomaa :-) Ja kiitos vinkistä: tuon Onnellisuusprojektin otan minäkin lukulistalleni viipymättä!
Delete