I love.... Muji

Sohossa kävellessäni kiinnitin huomiota useampien vastaantulijoiden käsissään kantamiin Mujin paperikasseihin. Mistä näppärästi päättelin, että jossain lähistöllä täytyy olla Mujin liike. Olin jo kovaa vauhtia matkalla Super Bowl -ruutujen ääreen, kun tajusin seisovani Mujin edessä.

Äkkiä sisään ja akryylirasioita vertailemaan. Amerikkalaiseen tapaan hyllyjä ei tarvinnut käydä itsekseen läpi ennen kuin ensimmäinen henkilökuntaan kuuluva hymyilevä olento tuli kysymään, josko voisi olla avuksi. Yes please - löysimme tarpeelliset korurasian osat yhdessä, myyjä kiikutti ne kassalle odottamaan, jos halusin vielä katsella jotain muuta ja minun tehtäväkseni jäi maksaminen. Heinäntekokaan ei ole niin helppoa kuin ostosten tekeminen New Yorkissa.

Kotona järjestin korut rasiaan melkein heti palattuani. Edes pieni pala järjestystä väliaikaisen kodin kaaokseen.

It is much easier to name those few brands/stores that we have in Helsinki as those in which we do not have the pleasure to get rid of our money. Muji falls into the latter category. But since New York has it all, I managed to find myself to Muji in Soho. I left the store carrying two acrylic boxes - one with a flip top - and three jewelry trays. I was so excited that I almost peed in my pants! The service was, again, excellent. My demanding job included choosing from the wide range of boxes and trays and to pay. Shopping in New York IS a piece of cake.

Ihanin ikinä vai sittenkin vain ihan kiva?

Luin jostain Kodin Kuvalehdestä Anna Perhon ajatuksia muodista ja ostamisesta viime huhtikuisena viikonloppuna pikkusiskon luona. Tämä lainaus puhutteli erityisesti: "Paras vinkkini on ostaa vähän, mutta sopivaa. Sellaista tavaraa, joka käy kaiken kanssa ja johon rakastut jo sovituskopissa. Jätä ihan kiva kauppaan ja osta vain ihanin ikinä." Siksi olenkin esittänyt itselleni sovituskopissa, peilin edessä tai viimeistään kassajonossa kysymyksen: onko tämä ihanin ikinä. Ihanin ikinä -ehdokkuutta olen myös testannut jättämällä asian ostamatta ja ottamalla tuumaustauon. Jos vielä päivien tai viikkojenkin päästä ajattelen jotain ihanuutta, se luultavasti on ihanin ikinä. Ihan kivat kun tuppaavat unohtumaan sillä sekunnilla, kun kävelee liikkeestä ulos - tai siirtyy seuraavaan nettikauppaan. Väitän, että yhtään ihan kiva -ostosta en ole tehnyt sen koommin.

Jos ihanin ikinä -kysymys ei nappaa tai tuo selvyyttä asiaan, voi itselleen esittää tämän Apartment Therapysta poimimani kysymyksen: ostanko tämän sitä elämää varten, jota parhaillaan elän (vai sitä, jollaista haluaisin elää). Tai ihan vaan raadollisesti: haluanko vai tarvitsenko tätä.

Näiden kolmen kysymyksen avulla aioin ylittää 15 muotiostosta koko vuodessa -haasteen maaliviivan loistavalla loppuajalla. Kuvissa viime kesänä ostamani nilkkaremmilliset Pura Lopezin avokkaat - tietysti ihanimmat ikinä, tarpeelliset ja ehkä sopivat siihen elämään, jota parhaillaan elän :-) Ihanaa viikonlopun alkua!

I have a newish rule for shopping: if it's 'nice' I leave it in the store, if it's 'the most wonderful ever' I take it to the cashier and then home. Should I not be able to decide between nice and the most wonderful ever I can always ask myself: am I buying this for the life I have right now (or for the life I want to have..) or do I want it or do I need it. These three questions have helped me so often when in doubt.  Now they're literally priceless after I made my 15 fashion item style resolution for 2015. With my new shopping rule, I will cross the finish line with flying colors. Fingers crossed, that is.

Pura Lopez shoes are from last summer and definitely fall into 'the most wonderful ever' category. I also needed them desperately - I think. But I'm sure that they're perfect for the life I have right now. 

For the red carpet, not the gray carpet

Sairastellessa ehtii hyvin tutkailla kaikki mahdolliset muotiraamatut. Kuten tällä viikolla remonttityömaalle jätetyn ja sieltä torstaina kotiin mukaan poimitun 525-sivuisen Harper's Bazaarin. Tai net-a-porter.comin The Editin, jossa ihastelin erityisesti näitä  kahta, joilla ei tietenkään ole mitään tekemistä tavallisen ihmisen arjessa. Jotenkin odotan ja toivon näkeväni tuon korsetin Academy Awardsin punaisella matolla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meidän aikaa. Sekin hyvä puoli sairiksessa, että voi valvoa yön katsomassa em. kemuja, kun ei tarvitse murehtia aikaista töihinlähtöä.

When you're sick you have all this time to check out all your fashion bibles. Like the March issue of Harper's Bazaar with the brilliant 'Jaws meets Rihanna' cover. Or The Edit (by net-a-porter.com). I'm expecting to see at least the corset on the red carpet of Academy Awards on very late Sunday night.

Ms Fivisto is pleased

Niinhän siinä kävi, että sähköpostiini saapui viesti Tiffanyltä, Mr Anselmolta, Benedictiltä. Olen aika ihastunut uuteen sukunimeeni - tästä lähtien olen ainakin aina New Yorkissa ollessani Ms Fivisto, ehkä myös joskus sinne ikävöidessäni. Iloista viikonlopun jatkoa!

This is what I call good customer relationship management. Mr Benedict Anselmo, Ms Fivisto was happy to shop at Tiffany & Co and will certainly be back next time she visits NYC.

Terveiset sairastuvasta - Styled by HUS

Olen ollut viime viikon perjantaista lähtien sairauslomalla. Silloin suoritettiin odotettua hankalammaksi osoittautunut operaatio vatsani alueella, mistä olisi nyt kahden viikon aikana tarkoitus toipua. Pientä takapakkia on tullut lämpöilyn/kuumeilun muodossa, mutta voi olla, että se liity operaatioon, vaan yskään, joka palasi kiusakseni takaisin. Tai ehkä minun ei olisi pitänyt vielä maanantaina lähteä etsimään uutta liesituuletinta. Nyt nappailen täällä kolme kertaa päivässä kourallisen särkylääkkeitä ja antibiootteja ja iltaisin isken jenkkakahvaan Klexane-piikin - vuoropäivin vasemmalle ja oikealle.  Kuumeiluun keksin keskiviikkoiltana hoitokeinon: kun kuumeen noususta kertovat muurahaiset alkoivat juosta pitkin sääriä, kaivoin esille silityslaudan ja -raudan ja silitin pyykkiä niin kauan, että vilumuurahaiset juoksivat lahkeista ties minne eivätkä enää palanneet. Tuolla konstilla kuume pysyi poissa vain sen illan, joten tänään varasin ajan lääkärille, josta kävelin apteekkiin toisen antibioottireseptin kanssa. Tuleva viikko siis napsitaan kolmesti päivässä kahta antibioottia ja siinä välissä maitohappobakteeria. Olen lievästi antibioottivastainen, mutta näin leikkauksen jälkeen syön kiltisti kaikki määrätyt lääkkeet. Voimien palauduttua on tarkoitus myös hieman kotiutua enemmän tähän väliaikaiseen kotiin järjestelemällä tavaroita paikalleen - tähän asti asunto on näyttänyt lähinnä teinien kesäleiriltä.

Asukuvat ovat sairaalasta - melkein kokovalkoinen asu vihreän lakanan päällä perjantaina ja lauantaiksi, sopivasti ystävänpäiväksi, asu vaihtui pinkiksi aamutakkia ja reisiä myöten.

I've been on a sick leave since last Friday due to a not-so-small operation in my stomach area. I spent Friday and most of Saturday in the hospital wearing these gorgeous outfits. On Saturday, Valentine's day, my dress and my robe were pink, not to mention half of my thighs. The lovely white  dress with hint of blue and white knee socks was my spring look on Friday. Thank god they did not give me this time the pink pajama - that's my most hated item of the HUS women's wear collection.

I heart NY

Näitä minä rakastin: pilvenpiirtäjiä, erityisesti Chrystler Buildingia, leveitä avenueita, keltaisia takseja, höyryä, Bryant Parkia, kaikkialla näkyviä tähtilippuja, ihmisten kohteliaisuutta ('Excuse me' kuului aina takaa, jos joku halusi ohi), hyvää asiakaspalvelua, Sohoa, Super Bowlia ja metrojunia. Ja sataa ja tuhatta muuta asiaa. New York - me tapaamme vielä!

Otsikon lainasin yhdestä Sinkkuelämää-sarjan jaksosta - olisikohan ollut neljännen kauden päätösjakso.

What can I say - I totally fell in love with New York.

3/15

Sunnuntaina oli New Yorkissa vihdoin melkein koko päivä aikaa ostoksille - varsinkin, kun päätin skipata ohjelmassa olleet kirkonmenot Harlemissa gospeleineen. Päättäväisenä askelsin sen sijaan jokaisen klassisen tyylilyylin pyhäkköön, legendaariseen Tiffany & Co:n lippulaivamyymälään Viidennen Avenuen ja 57. kadun kulmassa.

Kun kerroin budjettini katutasossa sijaisevassa myymäläkerroksessa, tämä ystävällinen asiakaspalvelija totesi herttaisesti, että juuri tuossa kerroksessa ei ole mitään hintahaitariini sopivaa, mutta että hissillä pääsisin liikkeen kolmanteen kerrokseen (Silver Floor), josta saattaisi löytyä jotakin kukkarolleni sopivaa. Mustassa puvussa, valkoisessa paidassa ja Tiffanyn turkoosissa solmiossa hississä päivystänyt herrasmies kyyditsi minut turvallisesti kaksi kerrosta ylemmäs, jossa minut huostaansa otti vanhempi, tyylikäs herrasmies, B. Anselmo. Alle neljänsadan dollarin hintaluokassa kullasta on turha Tiffanyllä haaveilla - kultakorujen hinnat alkavat noin 525 dollarista. Löysimme kuitenkin budjettiini mahtuvan klassisen Return to Tiffany -kaulakorun ketjuineen. Korun materiaali on ruusukultaa väriltään muistuttavaa Rubedo-metallia.

Palvelu oli niin huomaavaista, että liikkeestä takaisin Viidennelle Avenuelle poistuttuani en ollut ihan varma, olinko saanut ostoksestani kuittia tai olinko ylipäätään allekirjoittanut minkäänlaista maksuliparetta. Tämä ostotapahtumaan liittyvä ikävä hetki oli onnistuttu paketoimaan mukavaan jutusteluun niin, ettei siitä päässyt jäämään minkäänlaista muistikuvaa. Kyllä, kuitti löytyi lompakosta ja siinä vaiheessa muistin myös tempaisseeni allekirjoitukseni kaupan kuittiin. 

Sain tiskillä täytettäväkseni jonkinlaisen yhteystietolomakkeen sillä aikaa kun Sales Professional B. Anselmo paketoi ostokseni klassikkopussiin, rasiaan ja ostoskassiin. Olen melko varma, että kotiosoitteeseeni tai sähköpostiini saapuu ennen pitkään joku viehättävä viesti, jossa kiitetään käynnistä ja toivotaan, että olen nauttinut ostoksestani ja tietysti toivotetaan tervetulleeksi uudelleen. Vakuutan, että käynti Tiffany & Co:lla oli jokaisen siellä käyttämäni dollarin (353) ja sentin (84) arvoinen.

Naturally I had to go to Tiffany & Co. My NYC experience would have remained incomplete if I had not entered the legendary Tiffany flagship store on Fifth Avenue. When I stepped in I thought I had died and gone to heaven! It's just like Holly Golightly put it in the movie Breakfast at Tiffany's: "Calms me down right away. The quietness and the proud look of it. Nothing very bad could happen you there."

What I learned is that if you don't have at least a couple of hundreds of dollars to spend, be prepared to become turned down - friendly and politely.  With what I was willing could afford to spend the choice was quite narrow. With the help of Mr. B. Anselmo, Sales Professional, I managed to find myself a beautiful piece of jewelry, Return to Tiffany Heart Tag Pendant which did not take me into bankruptcy. Inspired by a design from 1969, the celebrated Return to Tiffany collection bears an inscription that reminds one that there's no place like Tiffany. Wearing it will always take me back to NYC and to Tiffany's. Money well spent!

NYC - lyhyt oppitunti pitkään viikonloppuun

Itselle muistiin lyhyt matkakertomus ja muutama kuva  viikkojen takaiselta New Yorkin matkalta. Ensimmäiseltä illalta, torstailta, kameraan tallentui tunnelmia Time Squarelta.

Perjantaina matka kävi Midtownissa sijaitsevan Nordean NYC-konttorin kautta tyttöjen kanssa kaupungille ja lounaalle ja sieltä hitonmoisen metrolippuostoshässäkän jälkeen onnellisesti Columbia Universityyn, jossa kamerasta loppuikin akku tämän yhden ainokaisen kuvan otettuani. Tyypillistä minulle - tulee mieleeni sekin ilta Santorinilla, kun oli tarkoitus kuvata kuuluisaa auringonlaskua Oiassa... 

Kameran akku väsyi jatkuvaan kuvaamiseen, jota harrastin perjantaina: kuvamuistoja tallentui ainakin Grand Central Stationilta, Bryant Parkista ja sen laidalla olevasta The New York Public Librarysta.

 

Samaisena perjantai-iltana säntäsimme vielä päivälliseltä Bocca di Baccosta Broadwaylle - Imperial Theatressa nuokuin väliaikaan Les Miserablesin. Luojan kiitos osa seurueesta oli tehnyt samaa ja päättänyt livistää väliajalta drinksuille - liityin ilomielin siihen seuraan.

Lauantain suunnitelelmat olivat melko kultturelleja. Kirpeässä pakkassäässä hyppäsimme metroon, ajoimme muutaman pysäkinvälin ja kävelimme Park Avenuen ihania asuintaloja ihastellen loppumatkan Metropolitan Museum of Artiin. Pakkasen vuoksi ulkokuvat jäivät ottamatta, mutta sisällä kuvasin sitäkin enemmän. Tämä lienee museon kuuluisin amerikkalainen teos:  Washington crossing the Delaware (by Emanuel Leutze) vuodelta 1851.

Käveltyämme museossa selkämme kipeiksi, jonotimme takit narikasta, puimme ne päällemme ja totesimme tarvitsevamme lounasta. Kevyeltä keittolounaalta hyppäsimme taas metroon suuntana 9/11 Memorial & Museum. Donkin Dougnats -noutokahvimuki kädessäni yritin ottaa kuvia paikasta, joka osoittautui valtavan suureksi ja todella nostatti tunteet pintaan.

 

Lyhyen pyrähdyksen (ostoksia minulla 0) jälkeen Century 21:een palasimme hotelliin vaihtaaksemme jotain illalliselle paremmin sopivaa ylle. Illan etukäteen tehty valinta oli Tavern on Jane - ihana manhattanilainen keidas Greenwich Villagessa. 

Sunnuntaina shopattiin, kun jäi se suunniteltu jumalanpalveluskeikka Harlemissa väliin. Mainittakoon, että kävin muun muassa sellaisissa kohteissa kuin Tiffany & Co, Rag & Bone, Lucky Brand ja Muji. Onnistuneista ostoksista on tulossa omat postauksensa. Illanvietto käynnistyi Sohon Gatsbyssä, Super Bowl -katsomossa. Baarissa oli mahtava tunnelma ja pelaajat screenillä melkoisia komistuksia, mukaanlukien Mr Gisele Bündchen eli Tom Brady. Matsi oli kesken, kun jouduimme jättämään kisakatsomon illallisvarauksen vuoksi, jonka olin tehnyt siihen muutaman askeleen päähän Balthazariin. Se matsihan päättyi lopulta The New England Patriotsin voittoon Seattle Seahawksista numeroin 28-24.. Balthazarista ajattiin takaisin hotelliin komeasti limusiinilla. Enkä tässä ollenkaan mainitse mitään siitä, miten ahdasta siellä oli 11 hengelle ja niiden ostoksille....

Maanantaina saimme vierailla Suomen pääkonsulaatissa. Pikaisen lounaan jälkeen oli aika lunastaa laukut hotellista, nostaa ne pikkubussin kyytiin, hypätä itse penkkiin ja aloittaa hidas ja liukas matka jäätävässä vesisateessa JFK:lle ja monta tuntia myöhemmin Finnairin lennolla takaisin Helsinkiin.

Tulossa vielä toinen, pääasiassa kuvapitoinen pläjäys New Yorkista ja nuo luvatut ostospostaukset. Sitten lupaan vaieta toistaiseksi aiheesta NYC. Mutta palaan sinne varmasti - Manhattan teki lähtemättömän vaikutuksen.

I was in NYC 29th January - 2 February and was having a blast. It has taken me this long to write this short travel report and if I try to translate it in English it'll be June before I'm ready to publish this post. I'm so sorry, nothing in English this time. Enjoy the images and check the links - I managed to find great places to dine just by using Google and Google Map. 

2/15

Shoppailu New Yorkissa sujui 15 fashion item -lupaukseni mukaisesti. Ei kasseittain muotilöytöjä Century 21:stä, vaan periaatteella vähän ja hyvää. Matkalla Metropolitan Museum of Artiin törmäsimme sattumalta Madison Avenuella Zadig & Voltairen liikkeeseen, johon olin samana aamuna maininnut haluavani löytää. Museon egyptiläinen ja amerikkalainen osasto saivat siis odottaa sen hetken, jonka tutustuimme ranskalaiseen kulttuuriin ;-).

Kirpeän, aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi iloisen maastokuvioiseen ostoskassiin pudotettiin silkkipaperiin huolellisesti taiteltu musta, suloisen pehmeä ja näennäisestä ohuudestaan huolimatta ihanan lämmin kashmirneule sekä tämänhetkinen tuoksusuosikkini, Tome 1  - La Purité. (Kosmetiikka, johon siis myös tuoksut lasketaan, ei ole minulle fashion item, toisin kuin Mintulle, siksi ostokseen kului vain yksi eli toinen viidestätoista.) Kiitos edelleen jatkuneiden alennusmyyntien, Visa vingahti kassalla vain vienosti.

Palvelu liikkeessä, kuten kaikkialla Manhattanilla, oli äärimmäisen ystävällistä - tässä tapauksessa vielä ranskalaisella aksentilla kuorrutettuna. How are you ja how may I help you esitettiin jokaisessa liikkeessä ystävällisen hymyn kera. Mikä oli oikeastaan aika mukavaa, kun siihen tottui.

15 fashion item shopping quota for the whole year and a 'once in a lifetime' trip to New York is not an ideal combination. So no mad Century 21 shopping with shopping bags full of fabulous bargains. Instead I concentrated on finding something unique, something 'very New York' and something that would always take me back to NYC when wearing the item. 

And I'm happy to say that I found just those items. My first fashion purchase in NYC was the softest and warmest black pure cashmere sweater by Zadig & Voltaire (I know - it's French...). Thanks to the on-going sale and therefore reasonably priced sweater I decided to stock up with Tome 1 - La Purité fragrance that went into the shopping bag with the sweater. Stepping out from the store was one happy woman.

Mamma Mia!

Voi Mamma Mia, mikä show! 7. toukokuuta ostetut liput pääsivät vihdoin tositoimiin, kun näytimme niitä kahden Abba-henkisen ystäväni kanssa Svenska Teaternin ovella 27.1., juuri ennen New Yorkin matkaani. Iloisuusöverit indeed! Mia Hafrén oli aivan uskomattoman upea Donna - ja aivan Abba-Fridan näköinen! Tämän voisin katsoa uudestaan ja uudestaan! Ja kyllä, ihan pakko on laittaa huutomerkki vähintään joka toisen virkkeen päätteeksi; piste olisi aivan liian lattea välimerkki tässä yhteydessä. Jos et ole vielä nähnyt tätä, osta lippusi kiireesti ja mene katsomaan! Takaan, että elämys on jokaisen lippueuron arvoinen.

Herregud vilket show in Svenska Teatern (Swedish Theatre in Helsinki)! This must be by far the best Mamma Mia! production ever. Mia Hafrén as Donna is awesome and she looks like Abba-Frida! This I could watch over and over and over again despite the real risk of fun overdose. This production alone is a perfectly good reason to travel to Helsinki - even from the other side of the globe and even if you don't understand a word of Swedish. I guarantee you are going to LOVE it!

Photo: by Brinkhoff/Mögenburg (starring Veera Railio, Mia Hafrén and Anna Hultin)

One more

Jokaisella merkillä taitaa olla jo tällainen laukku mallistossaan. Tämä on Zadig & Voltairen Candide Bag. Nätti, mutta ei mun juttu. Vielä ainakaan. Hyvää viikonlopun alkua!

I guess the trend was started by Céline and now they're everywhere. This bright yellow Candide Bag is by Zadig & Voltaire. Despite the hefty price of 750 euros it is (already?) out of stock in ZV eshop - in case you wondered. Happy weekend!

Room with a view

Huh - pitkä viikonloppu New Yorkissa on takana, samoin pari jetlag-sumussa mennyttä työpäivää. NYC, mikä mieletön kaupunki! Kolme kokonaista ja pari puolikasta päivää ei millään riitä kartoittamaan edes Manhattania, muista kaupunginosista (boroughs) puhumattakaan. Alan suunnitella uutta, vähintään viikon mittaista matkaa tuohon satumaiseen kaupunkiin heti, kun luottokortti toipuu juuri vietetystä viikonlopusta.  

Tällainen maisema avautui hotellihuoneemme ikkunasta, 21. kerroksesta. Monesti en tosin ehtinyt ikkunamaisemaa ihailla, sillä kävimme huoneessa lähinnä nukkumassa. Hotelli tai huone sinänsä eivät olleet kovin ihmeellisiä: melko ahdasta, mutta siistiä ja toimivaa tarkoitukseensa. Sijainti kivenheiton päässä Times Squarelta oli sen sijaan loistava.

Sen sijaan säiden suhteen jäi toivomisen varaa. Perjantaina oli pilvistä ja tuulista, lauantaina jäätävän aurinkoinen pakkaspäivä, sunnuntaina mukavan pilvipoutainen keli ja sitten lähtöpäivänä maanantaina jäätävä sade yöllä sataneen räntäisen lumen päälle - kadut lainehtivat vettä siellä, missä eivät olleet jäässä. Vaan mitäpä säästä - olinhan New Yorkissa. Matkakuvat ovat edelleen läpikäymättä ja tarinat vielä mielessä, jäsentelemättöminä ja kirjoittamattomina. Eli lisää NYC-aiheisia postauksia on tulossa heti, kun saan ne ulos itsestäni.

I'm back home after an awesome long weekend in NYC. Manhattan, that is. Three whole and two half days is not nearly enough to see Manhattan, let alone four other boroughs - that'll probably take a lifetime. The only negative thing is the jet lag - after two nights at home I'm starting to feel next to normal... But hey - it's worth it! 

The view is from the window of our room on 21st floor. Our hotel was situated a stone's through away from Times Square - very convenient for a first-timer in NYC. I took some 225 photos and have many NY stories to tell, so stay tuned.