Vaikka tiistai tuntuikin olevan vaikeuksia väärällään, taitaa vaakakuppi kallistua sittenkin sille puolelle, jossa kaikki viimeaikaiset ilonaiheet ovat. Minulla on taas puhelin, jossa toimivat sekä sähköposti että kalenteri. Minulla on talvilomamatka vihdoinkin varattuna. Minulla on ensi marraskuun viimeisen päivän illalle lippu Lumikuningattareen Oopperaan. Sain tänään Brukan keittiöjakkaran monen kuukauden odottamisen jälkeen. Olen saanut monen monta ihanaa joulukorttia ystäviltäni.
Sanalla sanoen: olen etuoikeutettu. Minulla on työpaikka ja kuukausipalkka, jolla ostaa itselleni uusia tavaroita ja palveluita. Syön usein ulkona ja kotona luomua. Minulla on varaa hoitaa terveyttäni ja hampaitani yksityisesti. Käyn säännöllisesti kampaajalla. Minulla on omistusasunto, pankkilainaa ja rahaa maksaa laskuni. Lapsuuteni oli onnellinen ja lapsuudenkotini turvallinen. Ei, en todellakaan ole rikas. Mutta etuoikeutettu olen. Tänä syksynä olen paljon pohtinut, mitä voisin tehdä tai antaa vähemmän etuoikeutettujen hyväksi. Rahaa? Aikaa? Molempia? Lupaan palata asiaan, kun olen löytänyt oman tapani auttaa.
I have many reasons to be happy. I have booked a winter holiday trip for myself. I have a very sought after ticket for Lumikuningatar next November. I have a job and monthly salary. I can buy fashionable clothes and expensive shoes. I eat in restaurants and at home organic. I visit private doctors and dentists. I have my hair cut and dyed regularly. I own my home, have mortgage and money to pay my bills. I had a happy childhood and a safe home. Etc, etc. In short: I'm privileged. This autumn I've often wondered what can I do or give for those who are less privileged. Money, time, both? I promise to get back to this as soon as I find my way to help.
Kuva: Steigenbergeraldaubeach.com
No comments:
Post a Comment