Lempilelun paluu - The return of the toy

Meillä kävi maanantaina jääkaappipakastintohtorisetiä, kun tuo kylmäihme oli päättänyt kaikessa hiljaisuudessa jossain sunnuntai-illan ja maanantaiaamun välillä lakata pakastamasta. Nyt on marjasoppaa ja muuta pakastimesta pelastettua ruuaksi valmistettuna jääkaapissa viikon tarpeiksi.  Viikon verran odotellaan uutta elektoniniikkaosaa Saksasta tai Tampereelta saapuvaksi, ja pian keittiön nurkassa hurisee uudenveroinen Siemens.

Pääasiaan: kun sedät siirsivät jääkaappipakastimen pois kolostaan, löytyi sieltä alta Sissin lempilelu,  musta paksu kumilenksu. Oi niitä onnenpäiviä, joista olemme nauttineet siitä lähtien! Minä olen heitellyt lenksua sinne tänne ja kissa on sännännyt perään kantaakseen lenksun hampaissaan minulle uudestaan heitettäväksi. Tiistai-iltana neiti päätti ottaa lenksun sänkyynkin - siellä hän leikki sen kanssa niin, että sekä lakanat että yöunemme olivat vaarassa. Lopulta kyllästyin meuhkaamiseen ja piilotin lenksun petauspatjan alle yöksi.

No, torstaista kumilenksu onkin taas ollut kadoksissa. Epäilen, että se on jälleen päätynyt jääkaappipakastimen alle. Pahaksi onneksi korjaajat eivät ensi viikolla kaapin kimppuun palatessaan joudu siirtämään kaappia uudelleen, joten lenksu jää toistaiseksi kaapin alle. Tai sitten rakas karvavarvas kantaa sen jostain piilopaikastaan jonain päivänä.

Sissi's favorite toy, a black rubber band, made a short appearance, when I had to call professionals to see my fridge/freezer on Monday. To find out what the problem was they had to move the appliance and there it was, underneath it: THE rubber band. We had the most fun three days: me throwing it and Sissi catching it. Since Thursday the rubber band has been missing again, most likely it is back underneath the fridge. It was all fun and games until someone lost a rubber band...