One more resolution

Nuorisotutkija ja sosiaalihistorioitsija Mikko Salasuo kertoi vuoden alkajaisiksi, että nykyihmiselle tyypillisesti uuden vuoden lupaukset liittyvät lähes poikkeuksetta omaan itseen ja/tai omaan kehoon. Ajattelin minäkin alun perin jotain sellaisia lupauksia, mutta uidaan nyt sitten vastavirtaan. Ei, en aio hunningolle, vaan lupaan vuonna 2015 pyrkiä parempaan taloudelliseen tilanteeseen kuluttamista vähentämällä ja säästämistä ja velanmaksua lisäämällä. Eli että tilillä olisi palkkapäivän aattona enemmänkin kuin euro ja sen pari Sentti-nimistä serkkua; että luottokortin limitti olisi kokonaan käytössä ja vähän rahaa olisi jäänyt sukanvarteenkin. Minulle, iloiselle ja huolettomalle rahan-käyttäjälle tuossa on tavoitetta kerrakseen.

Viime vuoden lupausten suhteen oli sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Olen säästänyt rahaa sekä sijoitusrahastoon että omalle kakkostililleni, joskin joskus joutunut jälkimmäiseltä lainaamaan. Yksi sisään, yksi ulos -periaate on myös toteutunut; ulos lienee lähtenyt enemmän tavaraa kuin sisään on tullut. Kymmentä prosenttia en kiertoon menneiden tavaroiden myynnistä ole hyväntekeväisyytteen laittanut, mutta mukavan summan kuitenkin - loput eivät valitettavasti menneet säästöön. 

Edellisvuodelta periytyneiden lupausten suhteen sama tahti jatkui viime vuonna: hengästynyt olen säännöllisesti, uusia farkkuja en ole ostanut syystä, etten olisi muka entisiin mahtunut (olen vain lakannut mahtumissyistä käyttämästä farkkuja), luomulinjalla on jatkettu ja maisemakin vaihtuivat:  Arabiemiraatteihin, Tallinnaan, Kyprokseen, Tukholmaan ja Tampereeseen.

My new year's resolution is to exercise self-discipline in terms of my own financial situation. I'm going to achieve a financial security by consuming less and saving more - and by paying debts. My goal is to have more than a few euros in my bank account right before payday and to have the whole credit limit available and maybe some (emergency) cash stashed under the mattress. For me, the happy and carefree spender, this is a HUGE challenge. 

Last year I did pretty good. Not perfect, but pretty good. I managed to save some money (though I had to lend to myself every now and then). One in, one out became one in, two out - hurray! I am ashamed to say that I did not donate 10 % to charity of all the money I got by selling my old stuff, but  I'd say that the sum was quite substantial. And I'm mortified to admit that the money was not set aside either. I know, shame on me...